Poika ja haikara - Luopumisen tuska

Studio Ghiblin heinäkuussa 2023 julkaisema Poika ja haikara (alkup. Kimitachi wa Dō Ikiru ka / Kuinka te elätte?) on Oscar-palkitun Hayao Miyazakin kahdestoista kokopitkä elokuvaohjaus ja hänen ensimmäinen pitkä elokuva kymmeneen vuoteen. Elokuva perustuu löyhästi Genzaburo Yoshinon romaaniin vuodelta 1937. Elokuva saa tänään Suomen ensi-iltansa, mutta kävin katsomassa sen ennakkoon jo keskiviikkona Finnkinon teatterissa.

Käsin piirretyn elokuvan on tuottanut tuttuun tapaan Toshio Suzuki ja sen musiikin on luonut vakiosäveltäjä Joe Hisaishi. Elokuvan tunnusmusiikin esittää J-Pop -supertähti Kenshi Yonezu. Kyseessä on yksi vuoden odotetuimmista animaatioelokuvista. Se saattaa olla Studio Ghiblin viimeinen elokuva, jonka on alusta loppuun ohjannut Hayao Miyazaki. Mutta millainen tämä odotettu teos on?

JUONI JA MARKKINOINTI

Tarinassa nuori Mahito-poika kaipaa äitiään ja päätyy etsimään tätä elävien sekä kuolleiden jakamasta rajamaailmasta. tulee kuolema päättyy ja uusi elämä voi alkaa. Elokuva on Hayao Miyazakin osin omaelämäkerrallinen fantasia elämästä ja kuolemasta, tarina luomisesta sekä ystävyyden merkityksestä. Miyazaki on muun muassa ammentanut lapsuudestaan omien vanhempiensa roolit Mahiton vanhemmille.

Juonta ei ole syytä selittää tämän tarkemmin, sillä elokuvaa ei ole tarkoituksellisesti markkinoitu Japanissa mitenkään. Japanissa elokuvan markkinointi on nojannut pelkästään Miyazakin piirtämään yksinkertaiseen luonnosjulisteeseen.

Ulkomailla markkinointikiellosta on joustettu, sillä länsimainen markkinointimateriaali käsittää muun muassa useita kuvia, julisteita ja trailereita. Markkinointimateriaalia alkoi tihkua elokuvasta syksyllä, kun elokuva alkoi kiertää maailmanlaajuisesti elokuvafestivaaleilla. Euroopassa Poika ja haikara -elokuva palkittiin ja julkaistiin elokuussa järjestetyssä Espanjan San Sebastian Film Festival -gaalassa.

Elokuvan markkinoinnin puutetta tuottaja Toshio Suzuki on perustellut sillä, että nykypäivän jatkuvassa informaatiotulvassa eläville ihmisille tiedon puute herättää mielenkiintoa. Lisäksi hän uskoo Hayao Miyazakin nimen riittävän markkinoinniksi. Poikkeuksellisesta markkinointistrategiasta huolimatta elokuva on ollut erittäin katsottu Japanissa, ja yleisön kiinnostus sitä kohtaan on ollut merkittävää myös ulkomailla. 

Tuottajan virallisista puheista huolimatta elokuvaa koskeva markkinoinnin puute saattaa kuitenkin johtua Studio Ghiblin talousvaikeuksista, sillä yhtio ei ole julkaissut elokuvia Marnie - tyttö ikkunassa -elokuvan jälkeen, joka sai ensi-iltansa Japanissa vuonna 2014. Tämän vuoden syyskuussa uutisoitiin myös siitä, että japanilainen televisioyhtiö Nippon TV on ostanut Studio Ghiblin. Nippon TV on tekemässä kuuluisasta animaatiostudiosta tytäryhtiönsä, koska studion jatkuvuus Hayao Miyazakin jälkeen on muutoin epätodennäköistä. Ehkä tämän vuoksi Miyazaki ei ole julistanut uusimman elokuvansa julkaisun yhteydessä enää eläköitymistään.

Studio Ghiblin talouskiemuroista ja yrityspolitiikasta voi lukea tarkemmin Mangakartta-podcastin Petteri Uusitalon twiittiketjusta.

Shuukan Josei -lehti on nostanut esiin Studio Ghiblin perustajiin kuuluvan tuottaja Toshio Suzukiin liittyvän skandaalin. Hän on viime vuosina sekoittanut yhä pahemmin keskenään firman liiketoimia ja yksityiselämäänsä thaimaalaisen rakastajattaren kanssa. https://t.co/ScbWQNKtM2

— Petteri Uusitalo | petteriuusitalo.bsky.social (@petteriuusitalo) 28. maaliskuuta 2023

TUOTANTO JA JULKAISU

Studio Ghiblin Poika ja haikara -elokuvan tuotantoa on leimannut salailu aina tämän kesän Japanin ensi-iltaan asti. Hayao Miyazaki aloitti elokuvan suunnittelun jo vuonna 2016, vaikka hän oli vuonna 2013 pitänyt lehdistötilaisuuden eläköitymisensä johdosta, kun hänen edellinen "viimeinen" elokuvansa Tuuli nousee oli julkaistu. Miyazaki on itse asiassa halunnut eläköityä melkein jokaisen projektinsa jälkeen viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta pyörtänyt päätöksensä kerta toisensa jälkeen. 

Työhön paluulle pitää löytää aina joku hyvä syy, ja siksi Hayao Miyazaki on omien sanojensa mukaan halunnut omistaa Poika ja haikara -elokuvansa lapsenlapselleen, koska "Hänen isoisänsä on siirtymässä pian toiseen maailmaan". Tämä on ehkä se pääsyy, miksi Miyazaki on työstänyt elokuvaansa pitkään ja pieteetillä.

Nyt 82-vuotias mestari ei enää välitä virallisesti eläköityä, vaan aikoo jatkaa työtään niin kauan kuin voimat riittävät tulevien projektien parissa. Korkea ikä toki näkyy siinä, että Miyazakin Poika ja haikara -elokuvaa työstettiin kuutisen vuotta, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika animaatioelokuvalle. 

Miyazaki on siirtänyt vastuuta entistä enemmän alaisilleen, vaikka vastaa yhä elokuviensa kuvakäsikirjoituksesta ja taiteellisesta valvonnasta. Tuottaja Suzuki on arvioinut, että näistä syistä Ghiblin uutuselokuva onkin toistaiseksi Japanin kallein elokuva, ja se näkyy erityisesti sen visuaalisuudessa. Elokuvan piirrosjälki on sekä animoinnin että taustamaalausten osalta entistäkin täyteläisempää, ja sitä hyödynnetään taidokkaasti kuvaamaan arkisia ja fantastisia elementtejä. 

Elokuvan piti valmistua alunperin vuodelle 2020 Tokion kesäolympialaisiin mennessä, jotka lopulta siirtyivät vuodelle 2021. Joulukuussa 2019 tuottaja Suzuki ilmoitti, että elokuvan tuotanto vie aikaa laskettua kauemmin, ja seuraavan vuoden alussa puhjennut koronapandemia viivästytti elokuvan valmistumista entisestään, kun animaattorit joutuivat työstämään kohtauksiaan etänä seuraavan parin vuoden ajan. Lopulta etätyö myös nopeutti tuotantoa ja joulukuussa 2022 ilmoitettiin, että elokuva julkaistaan Japanissa 14. heinäkuuta 2023. Poika ja haikara teki toistaiseksi parhaan Studio Ghibli -elokuvan lippuluukkuavauksen Japanissa, ja sitä esitti yhteensä 44 IMAX-salia. Elokuva tuotti ensimmäisen viikonlopun aikana 1,7 miljoonaa dollaria.

Cinema Mondo toi Poika ja haikara -elokuvan Suomen ensi-iltaan ennätyksellisen nopeasti 17. marraskuuta 2023. Uudet Studio Ghibli -elokuvat on tyypillisesti levitetty Suomessa vasta melkein vuosi japanin ensi-illan jälkeen. Nopeasta levityksestä Cinema Mondo ansaitsee ainakin itseltäni kiitosta, sillä olin jo valmistautunut näkemään elokuvan vasta ensi vuonna. 

Lisäksi Miyazakin aiempi Studio Ghibli -tuotanto kiertää joulukuusta lähtien Finnkinon teattereissa. Finnkinon näytösajat löytyvät täältä: https://www.finnkino.fi/ghibli-klassikot/

ARVOSTELU

Menemätta tarkasti elokuvan yksityiskohtiin, Poika ja haikara (2023) on tummasävyisempi Hayao Miyazakin elokuva. Se sisältää Tuuli nousee (2013) -elokuvasta tuttua realisimin ja sota-ajan kuvausta ja Henkien kätkemä (2001) -elokuvasta tuttua fantasiaa. Siinä missä Pixar studion elokuva Soul - Sielun syövereissä (2020) esittää tuonpuoleisen maailman toiminnan hyvin rationaalisena ja valoisana, Miyazaki esittää tuonpuoleisen hyvin irrationaalisena ja hämyisenä. Elokuva herättää paljon kysymyksiä, joihin se ei pyri vastaamaan. Itse osasin valmistautua tähän enkä siksi jäänyt katsellessani liikaa miettimään näkemääni. Uudelleenkatsomisarvoa elokuvassa on rutkasti, koska Miyazakille tuttuun tapaan yksityiskohtia on jokaisessa kuvassa enemmän kuin tarpeeksi. 

Äitinsä kuolemasta traumatisoituneen Mahito-pojan ajatuksia ilmaistaan elekielellä erittäin taidokkaasti. Vähitellen vaitonainen ja syrjäytynyt Mahito kasvaa Henkien kätkemästä tutun Chihiro-tytön tavoin, ja oppii elämään surunsa kanssa. Sota ja sen mielettömyys on tuttu teema Miyazakin aiemmista teoksista, ja ehkä tunnetuin animaatio, joka käsittelee kyseistä teemaa on hänen entisen kollegansa Isao Takahatan ohjaama Tulikärpästen hauta (1988). Sota ja siihen liittyvät kärsimykset ovat ajankohtainen teema nyt myös Euroopassa, joten on hyvä, että aihetta käsitellään animaatioissa myös vakavassa mielessä. Elokuvan muu hahmogalleria on värikäs ja se ulottuu vanhoista mummoista hyvin mielikuvituksellisiin lintuihin. Vaikka elokuva keskittyy painavaan sanomaansa, jotkut sivuhahmot toimivat välillä tunnelman keventäjinä.

Elokuvan tekninen taso on omassa luokassaan, ja Joe Hisaishin musiikki tukee ja syventää kohtauksia varmalla otteella. Erityisesti haikaran tunnusmusiikki jää mieleen kepeän hengellisen sointinsa ansiosta, jonka voi kokea myös aavemaisena tietyissä kohtauksissa. Mielenkiintoisen elokuvasta tekee erityisesti sen heittelevä tunnelma, jota kuvallisen ilmaisun lisäksi muutellaan musiikin ja äänitehosteiden avulla. Katsoja asetetaan epätietoisen Mahiton saappaisiin, ja kokemaan maailma hänen kauttaan. Tällöin katsoja joutuu kokemaan ja aistimaan elokuvan miljöötä päähenkilön tahdissa ja olemaan kokoajan aistit hereillä. Miyazaki onnistuu ylläpitämään katsojan mielenkiintoa yllä, vaikka tarina sisältää paljon irrationaalisuutta. Se on omanlaisensa saavutus, ja johtuu pitkälti siitä, että hänen luomansa fantasiamaailma on niin täyteläinen ja rajattoman tuntuinen.

On tavallaan uskomatonta, että kaikista näistä toisiinsa kuulumattomista elementeistä Hayao Miyazaki on onnistunut punomaan näinkin erikoisella tavalla mieleenpainuvan teoksen. Tällaisia ajattoman tuntuisia 2D-animaatioita soisi tuotettavan enemmänkin. Toivotaan, että Miyazaki ehtii tehdä vielä jonkun lyhyen tai pitkän teoksen "eläkepäivillään". Hänen teoksia on aina mielenkiintoista katsoa, ja hän haluaa selvästi elää loppuun asti tekemällä elokuvia. Kuinka te elätte?

 

LISÄÄ KESKUSTELUA ELOKUVASTA

Yleisradion viime viikolla julkaisema Kulttuuriykkösen jakso käsittelee Hayao Miyazakin uraa ja hänen uusinta elokuvaa. Ohjelmassa ovat vieraana ääniohjaaja Pekka Lehtosaari, näyttelijä Myy Lohi ja Mangakartta-podcastin Petteri Uusitalo. Keskustelu kannattaa kuunnella vasta elokuvan jälkeen.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66697835

LOPPUARVIO: ★★★★★

Kielletyt piirretyt – Animaatioiden sensuuri maailmalla

Elokuvasensuuri on asia, joka nousee uutisaiheeksi aina tasaisin väliajoin erityisesti Pohjois-Amerikassa, joka on yksi maailman elokuvateollisuuden keskittymistä. Nykyisin keskenään kilpailevat suuret ja ansioituneet viihdeyritykset pyrkivät pitämään yllä siistiä julkisuuskuvaa, jonka pönkittämiseksi kaikki vähänkin arveluttava sisältö pyritään kitkemään pois uusista elokuvista. Tällainen kaikkien yleisöjen kosiskelu on kunnianhimoinen tavoite, mutta lähes mahdotonta toteuttaa. Elokuva on aikansa tuote, joka heijastaa enemmän tai vähemmän valmistusaikansa yhteiskunnallisia tapoja ja asenteita. Siksi monet elokuvat vanhenevat hyvin nopeasti alati muuttuvassa maailmassa.

Elokuvastudiot joutuvat jatkuvasti ottamaan sosiaalisessa mediassa monenlaista palautetta vastaan liittyen vanhojen ja uusien elokuvien sisältöön. Osa yleisöstä haluaa elokuvantekijöiden vaikuttavan epäsuorasti yhteiskunnassa vallitseviin normeihin elokuvien sisällön kautta. Kuvitteellisten hahmojen pitäisi elää yhteiskunnassa kulloinkin hyväksi havaittujen normien mukaisesti, tai muuten osa yleisöstä ilmaisee sosiaalisessa mediassa karttavansa kyseistä elokuvaa, ja kehottaa muidenkin tekevän samoin. 

Jotta elokuvat saisivat nykyisin mahdollisimman paljon katsojia, erilaisista lähtökohdista annetun palautteen pohjalta studioiden johtoporras valvoo uutuuksien sisältöä. Tällaisesta yleisöä kosiskelevasta ja sisältömuutoksilla kohua herättäneestä elokuvasta on erinomainen esimerkki juuri ensi-iltansa saanut Space Jam: Uusi legenda.

Sensuroitu Space Jam

Warner Bros. -studion Space Jam: Uusi legenda (2021), on puhututtanut ihmisiä monella tavalla tänä kesänä. Elokuva on löyhä jatko-osa Space Jam -elokuvalle, joka oli valtaisa kassamagneetti ympäri maailman vuonna 1996. Toisin kuin edeltäjänsä, Uusi legenda on herättänyt paljon keskustelua ennakkoon sosiaalisessa mediassa, ja yksi keskustelun teemoista on ollut elokuvan päivittäminen 2020-luvulle. Päivitys ei ole koskenut pelkästään elokuvan visuaalista ilmettä, joka sekoittaa nyt sekä kaksiulotteista että kolmiulotteista animaatiota, vaan myös siinä esiintyviä hahmoja. Itse asiassa uudistukset ovat johtaneet yhden hahmon sensuuriin.

Warner on virallisesti ilmoittanut kieltävänsä vuonna 1945 ensiesiintymisensä tehneen piirroshahmo Henry Haisulin käyttämisen kaikissa tulevissa animaatioprojekteissa kuten Uudessa legendassa. Tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa New York Timesin Charles M. Blown kirjoittamassa kolumnissa haisunäädän väitetään normalisoivan seksuaalista häirintää. Hän ei kuitenkaan mainitse sitä, että Henryn jahtaama Penelope-kissa välttelee ensisijaisesti haisunäätää sen erittämän pahan hajun vuoksi. Muutamissa lyhäreissä asetelma käännetään jopa päälaelleen, jolloin näyttelijä Charles Boyerin mukaan karrikoitu Henry joutuu itse pakenemaan yli-innokkaita naaraita hävitettyään ominaishajunsa. Huumori Henryn tähdittämissä piirretyissä perustuu ihastumisen motivoimaan takaa-ajoon, jossa molemmat osapuolet saivat kuonoonsa tasavertaisesti.

Kohun keskellä Uuden legendan tekijät ovat kertoneet, että elokuvan alkuperäinen ohjaaja Terence Nance suunnitteli kohtauksen, jossa laulaja-näyttelijätär Greice Santo ja LeBron James läksyttävät Henry Haisulia kourinnasta. Kyseisessä kohtauksessa Henry yrittää iskeä Santon, koska Penelope-kissa on hakenut itselleen lähestymiskiellon. Uuden legendan ohjaajan vaihduttua Henryn kohtaus päätettiin hyllyttää. Kuuleman mukaan erityisesti Santo on ollut pettynyt kohtauksensa poistoon, sillä hänestä se olisi ollut opettavainen eikä seksistinen.

Henry Haisulin hahmoa on 2000-luvulla muutettu nykypäivän asennekulttuuriin sopivammaksi esimerkiksi New Looney Tunes -sarjaa varten, jossa hahmosta muovattiin James Bondin tyylinen salainen agentti, jolla on hyvin hienostuneet käytöstavat. Nykypäivään mukautettu Henry Haisuli ei ole toistaiseksi saanut osakseen negatiivista kritiikkiä. Pitäisikö hahmo hylätä kokonaan tästä huolimatta?

Järjestin aiheesta kyselyn Animaatio-blogin Twitterissä. Kyselyyn vastanneista 32:sta henkilöstä noin puolet pitivät Henry Haisulin täydellistä hävittämistä järjettömänä ratkaisuna. Haisulin lisäksi kohua on herättänyt myös vuonna 1953 ensiesiintymisensä tehnyt Meksikon nopein hiiri, Speedy Gonzales, jonka esittämisessä Warner on hyvin säästeliäs. On kuitenkin huvittavaa, että hiiren esittämiskieltoa vastustivat äänekkäimmin meksikolaiset itse silloin, kun Cartoon Network poisti Speedyn ohjelmistostaan vuosituhannen taitteessa. Kohuista huolimatta Speedy tullaan näkemään uudessa Space Jam -elokuvassa, kuten myös ensimmäisestä elokuvasta tuttu Lola-kani, tosin vähemmän seksualisoituna versiona. Lisäksi uudessa elokuvassa Elmeri ja Viiksi-Vallu saavat käyttää jälleen tuliaseita, joiden käyttöä on karsittu 2010-luvun televisiotuotannoissa.

Looney Tunes -hahmojen lisäksi pientä polemiikkia ovat aiheuttaneet muutkin Uuden legendan sivurooleissa esiintyvät hahmot, jotka ovat peräisin sekä perheille että aikuisille suunnatuista Warnerin elokuvista. Yksi niistä on Stanley Kubrickin väkivaltainen Kellopeliappelsiini (1971), jonka seksuaalista väkivaltaa kaihtamattomat konnat saavat esiintyä vapaasti uudessa Space Jamissa. Tämän perusteella esimerkiksi Henry Haisulin sensuroiminen tuntuu Warnerilta järjettömältä moralisoinnilta. Voit katsoa maailman ensi-iltansa saaneen Space Jam - Uusi legenda -elokuvan toisen trailerin alapuolelta.

Space Jam: Uusi legenda on visuaalisesti näyttävä elokuva ja se on pullollaan viittauksia Warnerin elokuvatuotantoihin. Tarinan keskiössä on koripallotähti LeBron Jamesin kasvutarina paremmaksi isäksi. Kyseessä on puhdas viihde-elokuva, joka mukailee ensimmäisen Space Jamin asetelmaa. Juoni on alkuperäisen elokuvan tapaan köykäinen, mutta sen pystyy arvaamaan jo elokuvan mainoksista. Elokuvan avausviikonlopun tulos (31,65 miljoonaa dollaria) on paras kaikista korona-aikana Warnerin julkaisemista elokuvista. Elokuva on myös ilman ylimääräistä maksua katsottavissa HBO Max -suoratoistopalvelussa.

Jatko-osan kunniaksi myös alkuperäinen Space Jam -elokuva on ollut kesäkuusta lähtien katsottavissa HBO Nordic -suoratoistopalvelussa, mutta ei leikkaamattomana versiona. Suoratoistettavasta versiosta on postettu muutamien repliikkien ohella aseella osoittelua, hahmojen räkimistä sekä viittauksia pissaamiseen ja erotiikkaan. On hyvin poikkeavaa, että elokuvaa sensuroidaan suoratoistoa varten, mutta näemmä Warner haluaa aiemman elokuvan olevan linjassa Uuden legendan kanssa sisältönsä suhteen.

Monilta osin Space Jam on hyvä ajankohtainen esimerkki animaatioelokuviin kohdistuvasta sensuurista, jota tehdään sekä vanhoihin että uusiin elokuviin. Jotta aihetta voisi ymmärtää paremmin, kokoan yhteen vähän elokuviin kohdistuvan sensuurin historiaa, sen ilmenemismuotoja, ja siihen liittyviä erinäisiä syitä.

Yhdysvaltojen sensuurihistoria

Animaatioiden ja muidenkin yhdysvaltalaisten valtavirtaelokuvien sensuuriin vaikutti Haysin ohjeistoksi kutsuttu elokuvien tuotantosäännöstö (eng. Motion Picture Production Code) eli itsesensuuri vuosien 1930–1968 aikana. Ohjeisto nimettiin Will H. Haysin mukaan, joka vastasi ohjeiston määrittelystä vuodesta 1922 eteenpäin. Säännöstö kielsi esittämästä elokuvissa muun muassa alastomuutta, seksuaalisia viittauksia, rikollisuuden ihannointia, päihteiden käyttöä, uskonnon rienaamista, sekä rotujen välisiä sukupuolisuhteita ja seka-avioliitoja. Vuonna 1934 National Legion of Decency -järjestö uhkaili yhdysvaltalaisia elokuvatuottajia boikotilla, mikäli julkisesti esitettävien elokuvien moraali ei kehittyisi. Uhkauksen vuoksi Hays määräsi uuden säännön, jonka mukaan jokainen julkinen elokuva piti tarkastuttaa etukäteen Haysin toimistolla. Elokuvaa ei päästetty laajaan teatterilevitykseen, mikäli siltä puuttuisi virallinen Haysin toimiston hyväksyntä. Tästä alkoi varsinainen elokuva-alan itsesensuuri, jota ylläpidettiin sakkorangaistuksen uhalla. Ohjeiston merkitys hälventyi vasta 1950-luvulla, ja lopulta se korvautui nykyisellä elokuvien luokittelujärjestelmällä vuonna 1968.

Elokuvayhtiöt noudattivat Haysin ohjeistoa vapaaehtoisesti, jolloin viranomaisten sensuuri alkoi hälventyä. Kirjallisuudessa ja näytelmissä esiintyviä rankkoja ja väkivaltaisia kohtauksia siistittiin elokuvasovituksiin. Menettelyn tulosta on muun muassa Tuulen viemää (1939) -elokuvan varjokuvina esitetty synnytyskohtaus, ja kovisten kiroilun sievistäminen muotoon "Voi pojat!", sillä jopa parahdus "Hitto!" oli liian voimakasta kielekäyttöä. Kiroilu toi elokuvan tuottajalle 5 000 dollarin sakon. Toisen maailmansodan aikana tuotetut propagandaelokuvat, kuten Disneyn Oscarilla palkittu Der Fuehrer's Face (1943) piti suunnitella Haysin ohjeistuksen raameihin sopivaksi, vaikka niiden sisältö oli kyseenalaisempaa ja poliittisempaa kuin tyypillisissä valtavirtaelokuvissa. Sitä vastoin sotajoukoille tarkoitettuja propagandaelokuvia ei tarvinnut ennakkotarkastaa, ja siksi monet niistä, kuten Warnerin Alokas Snafu -opetusanimaatiot, sisälsivät valtavirtaelokuvista poiketen voimakkaampaa kiroilua ja paljasta pintaa. Sota-ajan poikkeusolojen seurauksesta valtavirtaelokuvienkin sallivuuden rajat venyivät vähitellen ja elokuvantekijät oppivat jopa kiertämään löyhentyneitä sisältörajoituksia.

Elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock otti Haysin ohjeistuksen haasteena. Hän suunnitteli suutelukohtauksen, joka olisi teknisesti esityssääntöjen mukainen, mutta niiden hengen vastainen. Elokuvasuudelman sallittu enimmäiskesto oli tuolloin vain kolme sekuntia, mutta Hitchcockin elokuvassa Notorious – kohtalon avain (1946) on peräti kolmen minuutin mittainen suutelujakso, koska näyttelijöiden huulet irtoavat välillä toisistaan. Elokuvasuudelman merkitys korostui amerikkalaisessa elokuvassa seksikiellon vallitessa.

Kovimman sensuurin ulkopuolelle jäivät usein taiteellisina pidetyt, esimerkiksi William Shakespearen näytelmistä sovitetut, elokuvat, ja animaatiot. Warnerin animaatioiden parissa työskennelleet ohjaajat Tex Avery, Bob Clampett ja Frank Tashlin pyrkivät venyttämään sallivuuden rajoja lisäämällä piirrettyihin myös kiellettyä materiaalia, jotta sensuurin rima madaltuisi vähitellen. Jotkin piirroselokuvat, kuten Tex Averyn Red Hot Riding Hood (1943) joutuivat sensuurin syyniin jo suunnitteluvaiheessa, mutta saivat lopulta vapauksia kielenkäytön ja väkivallan osalta toisin kuin näytellyt elokuvat. Kuitenkin esimerkiksi Fleischerien Betty Boop -lyhärien sisältämä erotiikka vesitettiin kiristyneen sensuurin vuoksi vuoden 1934 jälkeen, ja sen seurauksena hahmo haudattiin vuosikymmenen lopussa. Alapuolelta löytyvät Betty Boopin hahmomallit ennen ja jälkeen Haysin ohjeistuksen.

Haysin ohjeiston on arveltu vaikuttaneen siihen, että yhdysvaltalaisiin elokuviin syntyi jyrkkä kahtiajako hyvän ja pahan välille. Myös disneymäisten helppojen onnellisten loppujen yleistymisen on arveltu olleen seurausta ohjeistosta. Ohjeistoon tehtiin useita muutoksia, tarkennuksia, poistoja ja lisäyksiä myöhempinä vuosikymmeninä.

Elokuvien lisäksi televisiokanavien ohjelmiin kohdistunut sensuuri on yleistä Yhdysvalloissa. Kanavat pyrkivät poistamaan kaiken lapsille sopimattoman sisällön elokuvateattereita varten tehdyistä animaatioista, kun niitä esitetään lastenaamuissa. Lisäksi varta vasten kanaville tuotetuista animaatiosarjoista kitkettiin tilaajien ja vanhempien lähettämien pyyntöjen mukaisesti pois kaikki sellainen materiaali, joka koettiin epäsopivaksi lapsille. Esimerkiksi Hanna-Barbera -studion Scooby-Doo (1969) -sarjat laadittiin televisiokanavien asettamien sisältövaatimusten mukaisiksi, toisin kuin Johny Quest (1964) -sarja, jota päädyttiin leikkaamaan televisiouusintoja varten. Näiden ja monien muiden animaatiosarjojen tuottaja Joseph Barbera kertoi haastattelussa vuonna 1985 kanavien harjoittamasta animaatiosensuurista. Voit katsoa haastatteluvideon tästä.

Suomen sensuurihistoria

Suomessa elokuvasensuuri oli hyvin yleistä viime vuosisadalla. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan Suomessa esitettäväksi ei hyväksytty hyvien tapojen vastaisia, epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia elokuvia, tai sellaisia elokuvia, joiden esittäminen saattoi vaarantaa yleistä järjestystä, turvallisuutta, maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin. Nämä kiellot kumottiin vasta vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat ikärajojen määräämistä varten. Elokuvatarkastamon jälkeen ikärajoja on valvonut Suomessa Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. 

Vaikka Suomessa oli Pohjoismaiden tiukin videolaki 1980-luvulla, animaatiot pääsivät markkinoille sensuroimattomina ilmoitusmenettelyn kautta. Jos Suomessa julkaistuissa animaatiokaseteissa esiintyi sensuuria, leikkaukset oli teetetty VHS-julkaisuja varten ulkomailla. Esimerkiksi Hopeanuolen kaltaiset animejulkaisut kulkeutuivat videokasetteina Suomeen muiden Pohjoismaiden kautta, eikä niitä sensuroitu varta vasten Suomen markkinoita varten. Vuonna 1987 hyväksyttiin Suomessa videosensuurilaki, joka kielsi kokonaan levittämästä alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Käytännössä laki johti elokuvien leikkaamiseen ja muokkaamiseen, jotta videolevitykseen suunnattu elokuva saataisiin sisällytettyä K16-luokkaan. Laki korvattiin tammikuussa 2001 voimaan tulleella kuvaohjelmalailla, joka lopetti elokuvien ennakkosensuurin. Sensuurin hälvettyä levittäjät ja elokuvastudiot halusivat kuitenkin vältellä mainekolhuja, joita saattaisi seurata vanhentuneita asenteita sisältävien elokuvien esittämisestä nykykatsojille. Tämän vuoksi tallennejulkaisuihin alettiin lisäämään sisältövaroituksia, jotka varoittaisivat katsojaa etukäteen elokuvien vanhentuneesta sisällöstä. 

Joissain maissa, kuten Japanissa, ei ole aikoinaan ollut käytössä kuin kaksi ikärajaa: Sallittu ja K18. Käytäntö heijastui myös elokuvien markkinointiin, kuten trailerien sisältöön. Kun Studio Ghiblin Prinsessa Mononoken (1997) trailereita suunniteltiin, ohjaaja Hayao Miyazaki neuvoi tuottaja Toshio Suzukia valitsemaan tv-mainoksiin kaikkein verisimmät kohtaukset elokuvasta, jotta vanhemmat osaisivat olla viemättä liian nuoria lapsia elokuvateatteriin.

Sensuurin monet muodot

Vaikka väkivalta ja seksi ovat tyypillisimmät sensuurin kohteet, animaatioiden sensuuri ulottuu myös muihin osa-alueisiin. Kuten aiemmin kerroin, vanhojen elokuvien sisältövaroitukset yleistyivät 2000-luvulla Disneyn ja Warnerin kaltaisten isojen studioiden tallennejulkaisuissa, mikäli piirretyt sisältävät vanhentuneita asenteita tai karikatyyrejä. Siksi Disneyn suoratoistopalvelussa on päädytty sensuroinnin sijaan asettamaan Dumbon (1941) ja Peter Panin (1953) kaltaisten elokuvien eteen pelkästään sisältövaroitus. 

Aina kuluttajille suunnatut varoitukset eivät riitä, vaan joskus vanhoja elokuvia päädytään muokkaamaan jälkikäteen nykyaikaan sopivaksi, tai jopa hävittämään valtavirran tietoisuudesta. Hyvä esimerkki myöhemmin muokatusta teoksesta on Disneyn Fantasia (1940), jossa esiintynyttä Auringonkukaksi nimettyä kentauria ei ole näytetty elokuvassa enää vuosikymmeniin. Täydellinen esittämiskielto on langetettu myös muutamien klassikkojen päälle, joihin lukeutuvat muun muassa Disneyn Vanhat tarinat (1946) ja Warnerin 11 sensuroitua Looney Tunes -piirrettyä (Censored Eleven). Joskus levittäjä päätyy muuttamaan julkaistua tuotetta negatiivisen palautteen seurauksena. Esimerkiksi Bugs Bunny Nips The Nips -lyhärin sisältänyt laserlevy vedettiin pois markkinoilta, koska JACL koki propagandapiirretyssä esiintyneet japanilaiskarikatyyrit rasistisiksi ja koko lyhärin sopimattomaksi perheille suunnattuun kotivideojulkaisuun. Laserlevy julkaistiin lopulta uudelleen niin, että kyseinen kohulyhäri korvattiin toisella piirretyllä.

Elokuvan muokkaaminen kuvankäsittelyllä jälkikäteen (esim. Fantasian Auringonkukka) on elokuvan täydellistä esityskieltoa harvinaisempaa, ja sitä harjoittavat yleensä vain suuret elokuvastudiot. Yleisin sensurointitekniikka on leikata kohtauksia pois ja muokata ääniraitaa. MGM -studion Tom ja Jerry -piirretyissä on sovellettu näitä molempia tekniikoita. Niistä on vaihtelevasti leikattu pois esimerkiksi Blackface -vitsit, ja Tomin emäntänä esiintyneen afroamerikkalaisen Mammy Two Shoes -hahmon ääni on dubattu uudelleen televisioesityksiä varten. Uudelleendubbaus koettiin järkeväksi ratkaisuksi, koska hahmoa esittäneen Lillian Randolphin autenttinen afroaksentti koettiin 1980-luvulla liian karikatyyrimäiseksi. Silti osa televisiokanavista esittää Tom ja Jerry -lyhäreitä yhä alkuperäisellä Randolphin tähdittämällä ääniraidalla. Warner puolestaan on päättänyt ainakin muutamissa maissa piilottaa Looney Tunes -lyhäreissä esiintyneen Inky -nimisen afrikkalaispojan, vaikka hahmoa ei ole koskaan virallisesti mielletty rasistiseksi karikatyyriksi. Tummaihoisten karikatyyrien lisäksi intiaaneja ja aasialaisia esittävät karikatyyrit leikataan usein pois klassikkopiirrettyjen televisioesityksistä Pohjois-Amerikassa, mutta ulkomailla vastaaviin toimenpiteisiin ei välttämättä ryhdytä, mikäli studiot eivät estä kyseisten animaatioiden esittämistä kaikkialla. Esimerkiksi Väiski Vemmelsäären Censored Eleven -piirretty All This and Rabbit Stew (1941) on esitetty Suomen televisiossa muutaman kerran 2000-luvun alussa.

Arvaamattomat kohut ovat johtaneet usein sensuuriin. Esimerkiksi vuonna 2017 alkanut MeToo -kampanjointi asetti huonoon valoon Pixar Animation Studiosin John Lasseterin ja Ren ja Stimpy -animaatiosarjan luojan John Kristafalucin. Lasseter joutui kohun saattelemana jättämään taiteellisen johtajan aseman Pixarilla, minkä jälkeen hän on työskennellyt Skydance Animationilla. Sen sijaan Kristafaluci, johon kohdistuneet syytökset ovat olleet Lasseteria kovemmat, on toistaiseksi vetäytynyt alalta kokonaan. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, studion maine voi kärsiä negatiivisen kohun seurauksena, ja se ilmenee yleensä elokuvien jälleenmyyntiluvuissa, mikäli useat ihmiset alkavat boikotoimaan kohun kohteena olevan ihmisen tuotantoa. Esimerkiksi Hayao Miyazakin On Your Mark -musiikkivideo päätettiin jättää uudelleenjulkaisematta osana The Collected Works of Hayao Miyazaki -kokoelmaa, koska yksi siinä esiintyneistä laulajista päätyi ennen Blu-rayn julkaisua huumekohun keskelle.

Sensuuri voi olla myös alueellisesti rajattua tai huomaamatonta. Japanilaisten animaatioiden dialogin muuttaminen englanninkieliseen dubbaukseen ennen 2000-lukua oli käytäntö, jolla kulttuurisia eroja pyrittiin pienentämään japanilaisen ja amerikkalaisen yleisön välillä. Käännöksen lisäksi muutoksia saatettiin tehdä 4Kids Entertainmentin kaltaisten levittäjien toimesta animaation raameihin. Taustakuvissa näkyvien kylttien vieraskieliset kanjit peitettiin englanninkielisen tekstin alle ja jotkut objektit, kuten aseet, saatettiin kuvakäsitellä joksikin harmittomaksi välineeksi. Muun muassa animesarjat Pokemon (1997) ja One Piece (1999), joita pyrittiin markkinoimaan nuorille katsojille, muokattiin kovalla kädellä Pohjois-Amerikassa. Näitä länsimaalaistettuja animekopioita levitettiin Yhdysvaltojen kautta myös ulkomaille.

Uskonto on myös hyvin yleinen sensuuriin johtava tekijä. Islamilaisissa maissa kaikki elokuvat kokevat alueittain enemmän tai vähemmän sensuuria. Muun muassa porsaat, suutelu, eroottisuus, pulut, joulupukki, enkelit, taikuus, uhkapelit ja kiroilu ovat tyypillisiä sensuurin kohteita animaatioiden esittämiseen erikoistuneella Spacetoon -kanavalla. Lisäksi muihin kuin islamiin rinnastettavat symbolit poistetaan televisio-ohjelmista. Valtavasta sensuurista huolimatta Spacetoon -kanavan ohjelmistoon kuuluvat väkivaltaa ja paljasta pintaa sisältävät animesarjat Salapoliisi Conan (1996) ja Ranma 1/2 (1989), tosin hyvin leikattuina versioina, joissa dialogiakin on muutettu runsaasti sensuurin aiheuttamien juoniaukkojen peittämiseksi. Lisäksi jotkut arabiankieliset televisiokanavat poistavat taustamusiikin elokuvista, koska sen uskotaan häiritsevän ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä.

Välillä ihmettelen, miksi Spacetoonin kaltaiset televisiokanavat esittävät ohjelmia, joita ne joutuvat runsaasti muokkaamaan. Nähtävästi ohjelmien tilaajat ympäri maailman kuitenkin pitävät lähtökohtaisesti kaikenlaisista animaatioista, vaikka ihan kaikkea niiden sisällöstä ei voida esittää monenlaisiin sääntöihin vedoten. Vaikka ulkomailla animaatioiden sensuuri on edelleen hyvin yleistä, Suomessa sitä esiintyy hyvin harvakseltaan. 

Onko sinulla mielenkiintoisia havaintoja sensuuriin liittyen ja mitä mieltä olet animaatioiden sensuurikulttuurista?

Toivottavasti tätä artikkelia ei sensuroida!

Yasuo Ōtsuka (1931-2021)

Studio Ghiblin tuottaja Toshio Suzuki kertoi Tokyo Anime Art Festival -tapahtumassa, että animaattori Yasuo Ōtsuka on menehtynyt tänä aamuna 89 vuoden iässä.

Japanin animaatiohistorian kulisseista löytyy vain muutamia henkilöitä, joiden työpanos ja vaikutus on ollut mittaamatonta koko alan kehityksen kannalta. Yski heistä on Ōtsuka, joka mentoroi uransa aikana muun muassa kahta animen historian tärkeintä ohjaajaa, Hayao Miyazakia (1941) ja Isao Takahataa (1935-2018). 

Sulavasta liikeanimaatiosta tunnettu Ōtsuka aloitti uransa Toei Animation -studiolla vuonna 1956 ja oli mukana animoimassa useita pitkiä piirroselokuvia, joihin lukeutuvat Japanin ensimmäinen värillinen animaatioelokuva Panda ja taikakäärme (1958) sekä Takahatan ja Miyazakin ensimmäiset elokuvaohjaukset Horus - Auringon prinssi (1968) ja Cagliostron linna (1979). Hän oli myös mukana lukuisissa animaatiosarjoissa kuten Muumi (1969), Lupin III (1971) ja Tulevaisuuden poika Conan (1978). Hän työskenteli myös animaation opettajana muun muassa Telecom Animation Film -studiolla. Japanin elokuva-akatemia myönsi Ōtsukalle, ja myös Takahatalle postuumisti, elämäntyöpalkinnon vuonna 2019.

Mestari Ōtsukan uraan pureudutaan perusteellisesti mahtavassa JapanPop -lehdessä vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa, joka perustuu dokumenttielokuvaan Yasuo Ōtsuka's Joy of Motion (2004). Voit lukea artikkelin Lupin III -fanisivustoltani, johon pääset klikkaamalla tästä tai blogini sivupalkista löytyvää Lupin III -kuvaketta. Suosittelen myös kaikkien piirtäjien tutustumaan viime vuonna julkaistuun taidekirjaan nimeltä Yasuo Ohtsuka - Mechanical Artworks, joka sisältää Ōtsukan erittäin yksityiskohtaisia piirroksia autoista, junista ja muista mekaanisista koneista vuosikymmenten varrelta. Itse ostin kirjan joululahjaksi.

 Kiitos elämäntyöstäsi Yasuo Ōtsuka!  

 

Kolmiulotteinen Studio Ghibli - Uhka vai mahdollisuus?

Studio Ghibli ja NHK julkaisivat eilen ensimmäiset kuvanäytteet Goro Miyazakin tulevasta televisioelokuvasta Aya and the Witch, joka perustuu kirjailija Diana Wynne Jonesin (Liikkuva linna) lastenkirjaan nimeltä Earwig and the Witch (2011). Julkaistujen kuvien visuaalinen ilme on puhuttanut sosiaalisessa mediassa, koska kyseinen elokuva tulee olemaan Ghiblin ensimmäinen täysin tietokoneella piirretty elokuva. Elokuvan kestoksi on ilmoitettu 82 minuuttia ja se aiotaan julkaista Japanin yleisradiossa ensi talvena.

Studio Ghibli joutui lakkauttamaan muutamaksi vuodeksi kokonaan animaatioyksikkönsä, kun Hiromasa Yonebayashin ohjaama Joan G. Robinsonin lastenkirjaan perustuva Marnie – tyttö ikkunassa -elokuva valmistui vuonna 2014. Tämän vuoksi Yonebayashi päätti tuottaja Yoshiaki Nishimuran kanssa jättää Ghiblin ja perustaa uuden ghiblimäisen animaatiopajan, Studio Ponocin. Goro Miyazaki puolestaan ohjasi viimeksi Polygon Picturesin ja Studio Ghiblin kanssa Astrid Lingrenin kirjaan perustuvan Ronja, ryövärintytär -animesarjan (2014–2015). Goro Miyazaki on päättänyt toistaiseksi siirtyä tietokoneanimaatioiden pariin, mutta Hiromasa Yonebayashi on jatkanut käsinpiirrettyjen animaatioelokuvien parissa elokuvallaan Mary ja Noidankukka (2017). On hyvin todennäköistä, että Ghiblillä tullaan Hayao Miyazakin tulevan elokuvan jälkeen jatkamaan tietokoneanimaatioiden parissa, koska tietokoneanimaatioista on tullut 2000-luvulla valtavirtaa kansainvälisessä elokuvateollisuudessa.

Studio Ghibli on saavuttanut maailmankuulun maineensa studiona, joka tuottaa visuaalisesti upeita ja yksityiskohtaisia piirroselokuvia. Tämän vuoksi monien kriittisten kommentoijien mielestä Goron tuleva elokuva tahraa Ghiblin maineen. Itse puolestani uskon hänen kokeilunsa rikastuttavan Ghiblin elokuvakirjoa entisestään. Vaikka Aya on toteutettu täysin tietokoneella, sen hahmomallit ovat selkeästi Ghiblin perinteitä kunnioittavia. Sen hahmokaartin ulkonäkö mukailee erityisesti kasvojen osalta kaksiulotteista piirrostyyliä, jonka Hayao Miyazaki ja Isao Takahata omaksuivat työskennellessään Toei Animationilla 1960-luvulla. Hahmot ja taustakuvat sisältävät huomattavasti enemmän tekstuureja kuin Goron ohjaama Ronja, jonka visuaalinen ilme on hyvin yksinkertainen ja karu. Osaavissa käsissä tietokoneanimaatio luo aivan uusia kuvallisia mahdollisuuksia tuleville Ghibli -elokuville.

Toisin kuin kaksiuloitteisessa animaatiossa, kolmiuloitteisessa animaatiossa yksittäiset kuvat heräävät kunnolla eloon vasta liikkeessä, joten pelkkien pysäytyskuvien kautta on vaikea arvioida lopullisen elokuvan animaation tasokkuutta. Ottaen huomioon Studio Ghiblin perinteet animaatioelokuvien tuottajana uskon, että Aya tulee näyttämään studion aiempia piirrosanimaatioita eloisammalta. Japanissa käsinpiirretyt animaatiot animoidaan säästösyistä usein kolmosilla (8 kuvaa / sekunti), mutta tietokoneanimaatio animoidaan yleensä aina ykkösillä (24 kuvaa / sekunti) eli täydellä animaatiolla, jolloin hahmojen liikkeet ovat koko ajan täysin sulavia.

Nykyisin Japanissa osataan tehdä yhtä hienoja tietokoneanimaatioita kuin länsimaissa. Itse olen hyvin vaikuttunut Marza Animation Planetin (Sonic the Movie) ja TMS Entertainmentin uudesta Lupin III: The First -elokuvasta (Takashi Yamazaki, 2019), joka on koko kestonsa ajan riemukas visuaalinen ilotulitus. Uskallan jopa väittää, että kyseinen elokuva on muun muassa hahmojen kasvotekstuurien osalta Studio Ghiblin tulevaa elokuvaa asteen verran hienompi, koska ghiblimäisen sileät ja yksinkertaiset kasvomallit eivät näytä tietokoneanimaatiossa yhtä eloisilta kuin rosoiset ja epätasaiset kasvot, joiden luomiseen The First -elokuvassa on kiinnitetty erityistä huomiota.

Uutuutena Lupin III -fanisivultani löytyy nyt kääntämäni suomenkielinen tekstitysraita Lupin III: The First -elokuvalle. Fanisivulleni pääsee klikkaamalla blogini sivupalkin kuvaketta.

Käsinpiirrettyjen Studio Ghibli -animaatioiden ystäville on luvassa kuitenkin vielä Hayao Miyazakin How Do You Live? -elokuva. Miyazaki on väittänyt, että hänen elokuvansa saavat sisältää enintään 10% digitaalista animaatiota eli hänen tuleva teoksensa tulee kunnioittamaan Ghiblin perinteistä animaatiotuotantoa. Piirrosanimaation valmistuksesta johtuvan suuren työmäärän vuoksi How Do You Live? ei alkuperäisestä aikataulustaan poiketen valmistu vielä pariin vuoteen. Elokuvan tuottaja Toshio Suzuki paljasti viime vuoden lopussa, että elokuvaa varten on tuotettu valmista animaatiota vasta yli puolen tunnin edestä.

Luultavasti Studio Ghibli suhtautuu ensimmäiseen tietokoneanimaatioonsa varauksella faniensa tavoin, koska Goron teosta ei julkaista poikkeuksellisesti elokuvateattereissa. Toivon, että sen ensimmäinen televisioesitys kerää sen verran katsojia, että elokuva pääsee laajempaan levitykseen myös Japanin ulkopuolelle. Varmaa on ainakin se, että Aya and the Witch kerää huomiota animepiireissä ympäri maailman, niin hyvässä kuin pahassa.

Kummasta pidät enemmän: Piirrosanimaatiosta vai tietokoneanimaatiosta? Kerro myös perustelusi.

Cagliostron linna - Klassikon 40-vuotispäivä

Tasan 40 vuotta sitten eli 15.12.1979 julkaistiin Japanissa Hayao Miyazakin ohjaama Lupin III -elokuva, Cagliostron linna. Cagliostron linna on Miyazakin ohjaamista anime-elokuvista ensimmäinen ja siitä on vuosien saatossa muodostunut maailmanlaajuisesti levitetyin ja tunnetuin Lupin III -elokuva. Elokuvasta otettuja vaikutteita voi huomata monissa myöhemmissä animaatioteoksissa kuten Disneyn Basil Hiiressä (1986), Warnerin Batmanissa (1992) ja Foxin Simpsoneissa (2007).

Juhlavuoden kunniaksi Helsingin Kino Engel esitti Cagliostron linnaa muutaman erikoisesityksen verran viime keväänä ja tällä hetkellä elokuvan tuoretta 4K-kopiota näytetään Japanin elokuvateattereissa 4D-esityksinä viime viikolla julkaistun Lupin III: The First -elokuvan rinnalla.

Tässä pieni näyte Caglioston linnan uudesta 4K-masterista.

Lupin III: The First menestyy Japanissa

Lupin III: The First oli viime viikonlopun toisiksi katsotuin elokuva Japanin lippuluukuilla. Kyseisen viikonlopun katsotuin elokuva oli Disneyn Frozen 2. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että tämä kolmiulotteinen elokuva tulee menestymään paremmin kuin 40 vuotta sitten julkaistu Cagliostron linna, jota pidettiin aikoinaan floppina, kun sen tuottoja verrattiin sitä edeltäneeseen Lupin III -elokuvaan nimeltä Mysteerinen Mamo.

Tutustu Lupinin historiaan tarkemmin fanisivustoltani, jonka linkki löytyy blogini sivupalkin mainoksesta.

Vilkaise lisätietoa tietokoneanimoidusta Lupin III -elokuvasta: Lupin III: The First

Baabelin kulta - Kovaa kohellusta

Baabelin kullan eli kolmannen animoidun Lupin III -elokuvan ohjaajaksi kaavailtiin alun perin Hayao Miyazakia, mutta tuolloin Miyazakia työllistivät jo Ghibli -studion perustaminen ja Laputa -elokuvan suunnittelu. Miyazaki suositteli elokuvan ohjaajaksi Mamoru Oshiita, mutta TMS Entertainment piti Oshiin ehdottamaa juonikuviota epäsopivana aiempiin Lupin -tarinoihin verrattuna, joten hänet korvattiin lopulta Seijun Suzukilla ja Shigetsugu Yoshidalla.

Seijun Suzuki ja Shigetsugu Yoshida olivat molemmat työskennelleet Lupin III Part 3 -sarjan parissa, jonka visuaaalista tyyliä Baabeli -elokuva mukailee. Näyteltyjen elokuvien ohjaajana paremmmin tunnettu Seijun Suzuki oli tullut tunnetuksi b-elokuvaohjaajana ja hänen useat ohjaustyönsä olivat mutkikkaita yakuza-tyylilajin rikoselokuvia. Suzukin vaikutus näkyy Baabeli kulta -elokuvan hullussa juonessa ja visuaalisessa tyylissä, joka on uskollisempi Monkey Punchin sarjakuville kuin Miyazakin tyylille.


LOPPUARVIO: * * * 

Lue lisää Baabelista, Lupinista ja kääntämisestä fanisivustoltani, jonka linkki löytyy blogini sivupalkista.

Suurimmat keikat - Miyazakin jäähyväiset

Vuonna 1980 Hayao Miyazaki palasi viimeisen kerran Lupin -tarinoiden pariin ja ohjasi kaksi suositun Lupin III Part 2 -sarjan jaksoa salanimellä Teruki Tsutomu heti Cagliostron linnan jälkeen. Jaksot, Albatrossi: Kuoleman siivet ja Aloha Lupin, esitettiin alunperin Part 2 -sarjan viimeisten jaksojen joukossa (jaksot 145 & 155).

Näistä kahdesta jaksosta valveutuneet katsojat löytävät paljon aineksia, joita Miyazaki hyödynsi enemmän myöhemmissä tuotannoissaan. Jaksoista löytyy myöhemmin Laputassa nähty robottisoturi, nuori nainen, joka on ulkonäöllisesti kuin Nausicaä ja monenlaisia lentokoneita, joita löytyy miltei kaikista Miyazakin työstämistä elokuvista.

LOPPUARVIO: * * * * *

Lue lisää Lupinista ja kääntämisestä fanisivustoltani, jonka linkki löytyy blogini sivupalkista.

Cagliostron linna - Animaatiohistorian merkkiteos

Cagliostron linna on toinen animoitu Lupin III -elokuva, ja sen tuotanto alkoi pian Mysteerinen Mamo -elokuvan valmistumisen jälkeen. Elokuvan ohjaajaksi kaavailtiin aluksi Yasuo Ōtsukaa, mutta hän puolestaan ehdotti elokuvan ohjaajaksi Hayao Miyazakia. Miyazakin tapa ohjata animaatiota, johon kuului yksityiskohtaisien storyboardien laatiminen itse, oli säväyttänyt Ōtsukaa, kun he molemmat olivat työstäneet Future Boy Conan -sarjaa vuotta aiemmin.

Miyazakin laatimaan yksinkertaiseen, mutta mukaansatempaavaan elokuvajuoneen otettiin enemmän vaikutteita Maurice Leblancin kirjoista kuin Monkey Punchin sarjakuvista. Kirjoista lainattiin mm. Cagliostro, Clarisse ja viittaukset alkuperäiseen Arsène Lupiniin. Lisäksi Lupinin keskeiset hahmot muuttuivat Miyazakin käsittelyssä sympaattisemmiksi. Animaatio-ohjauksesta vastasi Yasuo Ōtsuka, jonka valvonnassa japanilaisen animaation laatu oli kokenut huiman nousukauden 1970-luvulla.

Cagliostron linnan suurimpiin ylistäjiin lukeutuu Pixarin entinen taiteellinen johtaja John Lasseter, joka pitääsitä eräänlaisena ylistysteoksena animaatiotaiteelle. Lisäksi huhutaan, että elokuvaohjaaja Steven Spielberg nimesi 1980-luvulla Cagliostron linnan yhdeksi maailman parhaaksi seikkailuelokuvaksi.

Mielestäni vähintään jokaisen animaatiofanin tulisi katsoa Cagliostron linna kerran elämässään. Se on animaatioelokuva, jonka sisältämä jännitys, huumori ja hahmot vetoavat takuuvarmasti kaikenikäisiin katsojiin. Vaikka se ei Lupin III -elokuva puhtaimmillaan, se todennäköisesti varastaa sinunkin sydämesi.

LOPPUARVIO: * * * * *

Lue lisää Cagliostron linnasta tästä.

Lue lisää Cagliostrosta, Lupinista ja kääntämisestä fanisivustoltani, jonka linkki löytyy blogini sivupalkista.

Lupin III – Suomen piilopaikka

Kesän iloksi olen jälleen avannut Lupin III -fanisivustoni uudistetussa muodossa. Uudistettu sivustoni on samalla suomenkielinen kunnianosoitus keväällä menehtyneelle Lupinin luojalle, Monkey Punchille. Tulen myös julkaisemaan blogissani muutaman tekstin Lupiniin liittyen pitkin kesää. Ensimmäisenä vuorossa on esittely Hayao Miyazakin ohjaamasta Cagliostron linnasta.

Lupin III – Suomen piilopaikka -sivustoni sisältää laadukkaat käännökset Monkey Punchin luoman mestarivarkaan ensimmäisistä anime-elokuvista: Mysteerinen Mamo, Cagliostron linna, Baabelin kulta ja Fuman salaliitto. Lisäksi olen kääntänyt sarjan kuuluisimmat tv-jaksot: Albatrossi: Kuoleman siivet ja Aloha, Lupin.

Fanisivustoltani löytyy juttuja muun muassa suomennetuista elokuvista, kääntämisestä ja Lupinin historiasta Suomessa. Toivon, että fanisivustoni rohkaisee suomalaisia tutustumaan kesällä Lupinin vauhdikkaaseen maailmaan!

Fanisivustoni linkki löytyy blogini sivupalkin mainoksesta!

Mestarivaras Lupin III puhuu suomea

Olen luonut Suomen ensimmäisen Lupin III -fanisivuston näin joulun ajan iloksi.

Suomen piilopaikka -sivustoni sisältää laadukkaat käännökset Monkey Punchin luoman mestarivarkaan ensimmäisistä anime-elokuvista: Mysteerinen Mamo, Cagliostron linna, Baabelin kulta ja Fuman salaliitto. Lisäksi olen kääntänyt sarjan kuuluisimmat tv-jaksot: Albatrossi: Kuoleman siivet ja Aloha, Lupin.

Suosittelen lukijoitani katsomaan erityisesti Hayao Miyazakin Cagliostron linnan.

Käsittelen Lupin III -animea tarkemmin fanisivustollani ja sieltä löytyy juttuja muun muassa suomennetuista elokuvista, kääntämisestä ja Lupinin historiasta Suomessa.

Toivon, että fanisivustoni rohkaisee suomalaisia tutustumaan Lupinin vauhdikkaaseen maailmaan!

Pääset tutustumaan fanisivustooni linkistä, joka löytyy blogini sivupalkin mainoksesta!

Isao Takahata (1935-2018)

Yksi Japanin arvostetuimmista animaatio-ohjaajista, Isao Takahata (82), on kuollut.

Takahata perusti 1980-luvun puolivälissä Studio Ghiblin yhdessä ohjaaja Hayao Miyazakin ja tuottaja Toshio Suzukin kanssa. 

Tokion yliopistossa ranskalaista kirjallisuutta opiskelleen Takahatan ura animaatioiden parissa alkoi Toei Animation studiolla 1960-luvulla, jossa hän tapasi ensimmäistä kertaa Miyazakin. Takahatan ensimmäinen elokuvaohjaustyönsä oli Horus, auringon prinssi (1968), joka ei menestynyt aikanaan elokuvateattereissa, mutta sen sisältämiä animaatiollisia ratkaisuja pidetään uraaurtavina animen historiassa. Takahata vaikutti urallaan sekä tv-animen saralla, erityisesti World Masterpiece Theater-sarjojen ohjaajana (Alppien Heidi, Marco, Annan nuoruusvuodet) että pitkien anime-elokuvien ohjaajana (Sellisti Gauche, Tulikärpästen hauta, Eilisen kuiskaus, Pom Poko ja Naapurini Yamadat). Elokuvista neljä viimeiseksi mainittua ja hänen viimeinen ohjaustyönsä Prinsessa Kaguyan taru (2013) toteutettiin Studio Ghiblillä. Takahata ja Suzuki olivat myös mukana hollantilaisen animaattorin, Michael Dudok de Witin, Punainen kilpikonna (2016) -elokuvan teossa.

Tulikärpästen hauta on yksi Isao Takahatan kuuluisimmista ohjauksista.

Takahata tuli tunnetuksi sekä arvostetuista elokuvaohjauksistaan että omaperäisestä ohjaustyylistään. Hän esimerkiksi vierasti piirtämistä, joten hän pyrki aina haalimaan työryhmäänsä itseään kyvykkäämpiä taiteilijoita. Hän tapasi ohjata alaisiaan ehdotelmilla ja sanallisen kuvailun keinoin. Tällöin sekä ohjaajan visio että piirtäjän oma kädenjälki näkyivät lopullisissa piirroksissa. 

Takahatan ohjaustyyli poikkesi periaatteeltaan vahvasti kolleegansa Hayao Miyazakin tyylistä. Miyazaki pyrkii vaikuttamaan lopullisen elokuvan ulkoasuun piirtämällä itse hyvinkin yksityiskohtaiset storyboard-kuvat, joita hänen alaistensa on jäljiteltävä tarkasti. Miyazakilla on myös tapana korjata paljon alaistensa piirroksia henkilökohtaisesti jälkikäteen, jotta hänen visionsa välittyisi elokuvan jokaisessa kohtauksessa. 

Syy, miksi Takahata on jäänyt useasti Miyazakin varjoon johtuu luultavasti hänen valitsemistaan elokuvateemoista. Suurin osa Miyazakin ohjauksista on sidottu enemmän tai vähemmän fantasioihin, kun taas Takahata käsitteli elokuvissaan enemmän realismia. Siitä huolimatta Miyazaki on useissa haastatteluissa todennut, että Takahata oli hänen urallaan alullepaneva voima, joka sai hänet kääntymään pysyvästi animaation pariin ja jatkamaan urallaan tähän päivään asti. Miehet olivat aina elokuvia tehdessään kilpailijoita keskenään ja tämä keskinäinen kilpailu kuullemma auttoi heitä aina pistämään parastaan elokuviensa eteen.

Tässä perusteellisessa haastattelussa Isao Takahata puhuu animaatiourastaan ja viimeisestä elokuvastaan Prinsessa Kaguyan taru.

Kannattaa vilkaista myös tätä Takahatalle kunniaa tekevää retrospektiiviä. 

Isao Takahatan ainutlaatuinen animaatioperintö tulee varmasti koskettamaan vielä monia sukupolvia, niin animaation kuin elokuvan ystäviä. Viimeisestä videosta löytyy Hayao Miyazakin muistopuhe ohjaajakollegalleen.

Kiitos elämäntyöstäsi Isao Takahata!

Tuuli nousee - Unelmia, rakkautta ja menetyksiä

Nuori Jiro uneksii lentämisestä.

Japanin animaatiomestari Hayao Miyazakin viimeisin ja näillä näkymin viimeinen kokoillan anime-elokuva Tuuli nousee (2013) on mestarin yksi näyttävimmistä teoksista.

Studio Ghiblin perustajajäsen Miyazaki on elokuvan valmistuttua ilmoittanut sen jäävän viimeiseksi pitkäksi elokuvakseen, joten tämä puoli antaa hänen uudelle elokuvalleen erityistä korostusta. Elokuva on voittanut useita palkintoja Japanissa ja se kävi tiukan Oscar-kisan Disneyn Frozen-elokuvaa vastaan.

Miyazaki omistautui viimeisen työnsä työstämiseen perinjuurin, sillä hän jätti jopa keisarin teekutsut väliin vuonna 2012, koska elokuva oli vielä pahasti kesken. Miyazakille myönnettiin tuolloin Person of Cultural Merit-palkinto, joka myönnetään ihmisille, jotka ovat tuottaneet Japanille esiinpistävää kulttuurillista panosta ja tunnettavuutta ulkomailla.


Elokuvan syntytarina

Miyazakin viimeisin teos on poliittinen kannanotto.

Tällä kertaa Miyazaki (73) on valinnut aiheekseen Japanin toisen maailmansodan nopeimman ja tuhovoimaisimman zero-hävittäjäkoneen suunnittelijan, Jiro Horikoshin (1903-1982), elämänkerran, johon on liitetty mukaan myös fiktiivinen rakkaustarina sekä Tatsuo Horin pienoisromaani, jonka pohjalta Miyazaki piirsi mangan vuonna 2009. Miyazaki ei ajatellut sovittavansa mangaansa elokuvaksi, mutta hänen pitkäaikainen tuottajansa Toshio Suzuki sai hänet vakuutettua aiheen mahdollisuuksista.

Lopullisen niitin elokuvasovituksen tekemiseen löivät Miyazakin kolleegat ja vaimo, jotka kaikki halusivat tyrmätä Miyazakin ehdotuksen tehdä elokuva Japanin sotasyntejä käsittelevästä aiheesta. Miyazakilla oli kuitenkin palo vastata elokuvallaan Japanissa velloneeseen keskusteluun perustuslain 9. artiklasta, joka määrää, etttei Japani saa olla sotilasmahti tai osallistua sotaan. Miyazaki on kirjoittanut Ghiblin Neppu-lehteen esseen, jossa hän muun muassa arvostelee kärkevästi Japanin pääministeri Shinzo Aben huonoa historiantuntemusta ja sotahulluutta. Miyazaki on tunnetusti pasifisti, joka haluaa Tuuli nousee-elokuvassaan tehdä selkeän linjaeron lentokonesuunnittelijan ja niitä pahuuteen käyttävien ihmisten välillä.

Lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshi (1903-1982)

Miyazaki kävi läpi elokuvaideansa Jiro Horikoshin pojan kanssa ennen elokuvan tuotantoa. Miyazaki halusi tuoda esiin Horikoshin puolen, jota ei ollut vielä käsitelty yhdessäkään aiemmassa historiallisessa teoksessa. Horikoshin poika näytti vihreää valoa elokuvan teolle. Lopputuloksen nähtyään Horikoshin poika oli kiittänyt Miyazakia siitä, että elokuva oli tuonut esiin hänen isänsä oikean minän.

Miyazaki on onnistunut näinkin monista palasista nivomaan yhteen hämmästyttävän eheän elokuvan, mikä on ei ole ollut itsestäänselvyys hänen kaikissa tuotoksissaan. Juonen rakennetta selkeyttää huomattavasti se, että tarina ei liiku fantasiamaailmassa muiden kuin unikohtauksien osalta, vaan elokuvassa pitäydytään seuraamaan Horikoshin elämänkaaren huippuvuosia noin vuodesta 1915 aina toisen maailmansodan loppuun saakka.

Elokuva aiheutti ilmestyttyään närää japanilaisten nationalistien keskuudessa ja Miyazaki on leimattu maansa petturiksi. Tästä huolimatta elokuvasta tuli viime vuoden katsotuin elokuva Japanissa.

Jiron unelmaa tukee mystinen Caproni.

Juonen päärakenne 

(huom. Älä lue, jos et halua pilata katselukokemusta)



Koko lapsuutensa lentämisestä unelmoinut Jiro Horikoshi kärsii likinäköisyydestään, mikä estää häntä toteuttamasta unelmaansa lentäjänä. Jiron unissa esiintyvä italialainen lentokonesuunnittelija Giovanni Caproni (188-1957) neuvoo poikaa seuraamaansa unelmaansa aikuisena lentokoneinsinöörinä.

Viisi vuotta myöhemmin Jiro opiskelee tokiolaisessa yliopistossa insinööriksi. Palatessaan lomalta hän tapaa junassa nuoren Naoko Satomin ja hänen palvelustyttönsä. Junamatkan keskeyttää Suuri Kantōn maanjäristys ja kaiken hävityksen keskellä palvelustytön jalka murtuu. Jiro auttaa Naokon ja hänen palvelustyttönsä heidän perheensä luo ja lähtee paikalta sanomatta nimeään. 

Kanton maanjäristyksen jälkeinen evakko.

Jiro aloittaa työskentelyn Mitsubishin lentokonetehtaalla, jossa hän viimein pääsee toteuttamaan unelmaansa rakentaa maailman nopein lentokone. Jiron ja hänen työparinsa Honjon tie vie myöhemmin Saksaan, jossa he tutustuvat sikäläiseen lentokonesuunnitteluun, joka on huimasti Japania edellä.

Jiron suunnittelijakumppani Honjo äimistelee saksalaista lentokoneosaamista.

Vuonna 1932 epäonnistuttuaan laivaston lentokoneiden pääsuunnittelijana pettynyt Jiro vetäytyy lomalle kesänviettopaikkaan Naganoon, jonka hotellissa hän tapaa jälleen Nahokon. Jonkun aikaa toisiinsa paremmin tutustuttuaan he kihlautuvat ja Jiron elämään alkaa paistaa uudenlainen päivänvalo. Kihlausta tukeva saksalaismies nimeltä  Castorp, joka on kriittinen etenkin Saksan diktaattori Adolf Hitleriä kohtaan ja joutuu pian Japanin viranomaisten jahtaamaksi. Nahoko ei suostu avioliittoon ennen kuin hän on pystynyt toipumaan tuberkuloositartunnastaan (Miyazakin äiti kamppaili aikoinaan tuberkuloosia vastaan). Siksi Nahoko hakeutuu hoitoon vuorilla sijaitsevaan tuberkuloosiparantolaan.

Jiro ja Nahoko tapasivatkin jo maanjäristyksen tuoksinnassa.

 Jiron palattuaan töihin hänet kiinnitetään uuteen laivaston lentokonesuunnittelukilpailuun. Samalla hän joutuu muuttamaan pomonsa Kurokawan luo, jotta hän ei herättäisi huomiota poliisien silmissä.
Nahoko pakenee parantolasta, koska hän ei halua olla enää erossa Jirosta. Yksityinen hääseremonia järjestetään heti Kurokawan kotona. Jiron pikkusisko Kayo on lääkäri ja on huolissaan Nahokon oikeasta kunnosta ja yrittää vakuuttaa Jirolle, että heidän avioliittonsa päättyy ikävästi, jos Jiro antaa Nahokon vain olla luonaan. Jiro tyrmää siskonsa väitteet.

Pääsuunnitelija Hattori ja Jiron pomo Kurokawa naureskelevat kuullessaan Jiron olevan rakastunut.

Viimein koittaa Jiron laivastolle suunnitteleman Mitsubishi A5M:n koelentopäivä. Tuona päivänä Nahoko lähtee kävelylle Kurokawan talosta jättäen jälkeensä kolme kirjettä, jotka on osoitettu hänen aviomiehelleen, perheelleen ja ystävilleen. Kayo löytää kirjeet ja hoksaa, että Nahoko on lähtenyt viettämään viimeiset hetket parantolaan, jotta hänen miehensä ei tarvitsisi nähdä hänen lopullista luhistumistaan. Lentokentällä onnistuneen koelennon tehneen koneen laskeutuessa Jiro tuntee tuulenpuuskan, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on poistunut keskuudesta.

Jiron viimeiset yhteiset hetket Nahokon kanssa.

Lopussa näemme Jiron unen, jossa hän näkee sodan kauhut ja potee tuskaista katumusta siitä, että hän kehitti hävittäjälentokoneen, jota vallankäyttäjät käyttävät nyt ihmiskuntaa vastaan. Caproni muuttaa mielipidettään lentokoneiden suhteen, ja kuvaa niitä nyt rumaksi unelmaksi. Jiro kokee vielä viimeisen näyn entisestä vaimostaan, joka kehottaa miestään jatkamaan elämäänsä.


Mestarillista mestarillisempi animaatiojälki

Hayao Miyazakin Tuuli nousee on visuaalista hehkutusta alusta loppuun. Elokuvan hahmot on tyypillisellä Ghibli-tyylillä käsinpiirretty, mikä juontaa juurensa Miyazakin aikoihin Toei Animationilla uransa alussa. Kalvot on väritetty digitaalisesti ja muutamissa kohtauksissa käsinpiirretyistä taustoista on tietokoneen avulla luotu kolmiulotteiset mallit, joiden avulla kameran realistisen tuntuinen liikkuminen syvyysssuunnassa on mahdollistettu. Kirsikankukat ja lumihiutaleet on myös toteutettu tietokoneella, mutta toinen toistaan loistokkaammat lentokoneet perinteisesti käsin.

Käsinpiirretyn elokuvan vaivannäkö tulee esille erityisesti Kanton maanjäristyksessä ja sen jälkeisessä evakkokohtauksessa. Yhtä näistä väkijoukkokohtauksista, joka kestää vain muutaman sekunnin, tehtiin kolme kuukautta. Kohtauksen voisi helposti tehdä tietokoneella, mutta Miyazaki vanhan koulukunnan miehenä hoitaa hommat perinteiseen tapaan ja lopputulos on mitä mieleenpainuvinta. Jyhkeiden lentokoneiden animoimista varten Ghibli rekrytoi vartavasten lentokoneiden animoimiseen erikoistuneita animaattoreita. Nämäkin käypäläiset ovat selvästi omaksuneet Miyazakin yksityiskohtia korostavan lentävän viivan, joka saa lentokoneiden lentämisen valkokankaalla näyttämään asiaan kuuluvan kepeältä. Miyazakin ihastus lentokoneita kohtaan juontaa juurensa hänen lapsuuteen, sillä hänen isänsä omistama yhtiö Miyazaki Airplanes valmisti myös zero-hävittäjäkoneita varten peräsimiä toisen maailmansodan aikaan.

Ainutlaatuinen äänimaailma

Joe Hisaishi on loihtinut Tuuli nousee-elokuvan kauniin soundtrackin.

Äänimaailmakin on tässä elokuvassa uniikki. Miyazakin luottosäveltäjä Joe Hisaishi on kertonut että häneltä meni kaksi vuotta Tuuli nousee-elokuvan musiikin tekoon, mikä on hänen tähänastinen ennätyksensä. Elokuvan ääniefektit kuten lentokoneiden pärinä, maanjäristyksen jylinä ja höyryjunien jyske on toteuttanut pää-äänisuunnittelija käyttäen omaa luovuuttaan muodostaessaan äänet suullaan. Miyazaki kuullema olisi itse halunnut päristellä lentokoneiden äänet, mutta häntä estettiin. Teemamusiikin "lentokonepilvi" esittää Yumi Arai, joka on laulanut myös Miyazakin Kikin lähettipalvelun (1989) alku- ja loppukappaleen.

Ääninäyttelijöinä alkuperäisessä versiossa ovat kuuluisa animeohjaaja Hideaki Anno (Jiro) ja näyttelijätär Miori Takimoto (Nahoko). Jiron ääneksi Hideaki Anno (syntynyt 1960) on hiukan liian vanha, mutta hänen äänenväriinsä tottuu elokuvan edetessä. Miyazaki perusteli Tuulen laakson Nausicasta (1984) asti tuntemansa Annon valintaa roolin seuraavasti: "Annon äänessä oli jotain surumielistä. Sellaisella nuotilla ihmiset puhuivat siihen maailmanaikaan, jolloin Horikoshi eli" .
Miyazaki on kertonut, että hänellä oli erityisesti vaikeuksia Horikoshin hahmolle sopivan äänen löytämisessä. Hän vitsaili, että jos Anno ei ole sopiva ääni rooliin niin elokuvan tuottaja Toshio Suzuki saa tehdä Jiron roolin.

Suomenkielinen versio on tuttuun tapaan konkari Pekka Lehtosaaren ohjaama. Hän ihmetteli dubatun version lehdistötilaisuudessa, miksi heidän oli dubattava elokuva, joka on selvästi suunnattu varttuneille ihmisille, mutta päätös jälkiäänityseen tuli Cinema Mondon puolelta. Tutut suomalaiset äänikonkarit kuten Santeri Kinnunen ja Jukka Voutilainen ovat elokuvassa sivuosissa ja päähenkilöitä elokuvassa esittävät ääninäyttelydebyyttinsä tekevä äänisuunnittelija Toivo Aaron Kallio (Jiro) ja Afureko-blogin yksi kirjoittajista, Myy Lohi (Nahoko).


Hiljentävä katselukokemus

Jiro pohtii, mikä koneen suunnittelussa meni vikaan.

Kävin katsomassa elokuvan Seasonal Film Festivalissa, jossa Cinema Mondo järjesti elokuvan ennakkoesityksen ennen Suomen ensi-iltaa. En muista milloin viimeksi olisin ollut elokuvan jälkeen niin sanaton, kuin Tuuli nousee-elokuvan jälkeen. Se puhutteli syvästi yleisöä, joka oli elokuvan viimeiset hetket ihan hiljaa. Koin samanlaisen tunnekuohun lopussa kuin itse elokuvan ohjaaja Miyazaki, joka kyynelehti hieman katsottuaan elokuvansa työryhmänsä kanssa kuukautta ennen elokuvan Japanin ensi-iltaa.

Tarina opetti unelmien kääntöpuolen Horikoshille katkerasti, sillä hän lopulta menettää enemmän kuin saavuttaa. Tarinana en suosittele elokuvaa vielä alle kymmenenvuotiaille, sillä se ei tarjoa mitään pienille lapsille ja se on kestoltaan päälle kaksi tuntia pitkä. Tuuli nousee on aikuisen elokuva toisin kuin monet muut Miyazakin elokuvat. Miyazaki on sanonutkin, että lapsikatsojat ymmärtävät jäähyväiselokuvani isompana.

Paul Valeryn runosta, Tuuli nousee, on uskallettava elää , nimensä saanut kymmenes Miyazakin Ghibli-teos on hienovaraisen kaunis päätös hänen elokuvauralleen. Runon sanoma kiteyttää koko elokuvan sisällön ja siksi se näytetäänkin elokuvan alussa katsojalle. Se on haikea tarina unelmien toteutumisesta, menettämisestä ja uudesta toivosta. Joihinkin asioihin emme voi vaikuttaa vaan kohtalomme on herran hallussa.



Lentokoneet ovat kaunis (ruma) unelma.

                                                        
                                                              LOPPUARVIO: * * * * *

TUULI NOUSEE ON FINNKINON KUUKAUDEN ELOKUVA
Lippuja elokuvaan voi varata ja ostaa täältä: http://www.finnkino.fi/Event/300136/



Hyviä uutisia Ghibliltä




When Marnie was there (Hiromasa Yonebayashi, 2014)

Ennen ennakkoesityksen alkua Cinema Mondon Mika Siltala kävi esittelemässä Miyazakin näillä näkyvin viimeiseksi jäävän elokuvan. Siltala kertoi edellisellä viikolla käyneen Ghiblillä, jossa valmistellaan parhaillaan Kätkijät (2010) ohjanneen Hiromasa Yonebayashin toista ohjaustyötä, joka
on sovitus Joan G. Robinsonin romaanista When Marnie Was There. Goro Miyazaki on aloittelemassa Astrid Lingrenin kirjaan Ronja, ryövärintytär perustuvan animesarjan tuotantoa, mistä tulee Ghiblin ensimmäinen tv-sarja ja vielä 3D:nä . Isao Takahatan uusi elokuva Prinsessa Kaguyan taru (2013) saa Suomen ensi-iltansa syksyllä järjestettävässä Rakkautta ja anarkiaa-festivaalilla
.
Toimelias eläkeläinen Hayao Miyazaki pakertaa ilmaiseksi Model Graphix-lehdelle uutta samurai-mangaansa. Lehti on julkaissut aiemminkin Miyazakin mangateoksia. Siltala kertoi, että Miyazaki on alkanut nyt pähkäilemään, mikä on kokoillan elokuvan pituus...
Voimme siis vielä elätellä toivoa, että emme ole vielä nähneet Miyazakin viimeistä elokuvaa.