Viana (2016)

Viana (2016)
Disneyn ohjaajalegendojen John Muskerin ja Ron Clementsin "Vaiana" (Moana, 2016) saa Suomen ensi-iltansa 17.2.2017.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Maikkarin Muumit- Määrä korvaa laadun


Tarkkaavaisuuteni kohdistui moneen asiaan, kun tarkastelin C Moren Muumeja.

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa käsittelin C Moren Muumilaakson tarinoihin johtaneita syitä. Nyt olen katsonut läpi 52 jaksoa näitä restauroituja ja remasteroituja Muumeja ja pystyn muodostamaan jonkinlaisen kokonaiskuvan Maikkarin projektin tasosta. Huomioikaa, että käytän tekstissäni jaksonimiä, jotka esiintyvät Yleisradion versiossa.

Hahmoäänet


Vaikka BTI Studion (entisen Dubbermanin) dubbaus vaatiikin Yleisradion versioon tottuneelta enemmän totuttelua, kokonaisuutena uudet Muumiäänet ovat varsin onnistuneita. Totuin hyvin uusiin ääniin, vaikka pidän edelleenkin esimerkiksi Muumipapan ja Muumimamman äänellistä nuorentamista vähän outona ratkaisuna. Mielestäni erityisesti sivuhahmojen äänet ovat näissä uusissa dubbauksissa uskottavampia kuin Yleisradion versiossa, koska ne eivät ole yhtä teennäisen kuuloisia. Muutoin olen sitä mieltä, että uusi Muumidubbaus ei onnistu ylittämään Yleisradion Muumeihin tottuneen odotuksia.

Näytteleminen





Näytteleminen uusissa Muumeissa on mukiinmenevää, mutta ei yhtä luontevaa kuin Yleisradion ääniversiossa. Tähän vaikuttaa osittain Maikkarin Muumeissa puhuttava selkosuomi, joka vie välillä uskottavuutta hahmojen dialogista. Yleisradion versiossakin näyttelijät puhuivat verkkaisesti, mutta eivät turhalla artikulaation korostuksella. Luultavasti artikulaatioon on haluttu ylipanostaa, jotta pienimmätkin lapset ymmärtäisivät paremmin, mitä hahmot sanovat ja oppisivat oikeaoppista sanojen ääntämystä. Siinä ei sinäänsä ole mitään pahaa, mutta Muumit kuulostavat nyt enemmän suomenkielen opetusohjelmalta pienille lapsille.

Selkosuomea enemmän pistin merkille kuitenkin sen tosiasian, että moni Yleisradion ääniversiossa ollut hauska tunteella heittäytyminen puuttuu Maikkarin Muumeista eikä uusiakaan mieleenpainuvia äännähdyksiä ole haluttu näytellä.

Maikkarin Muumipappa ei puhku enää itseluottamusta.

Nostan hyväksi vertailuhahmoksi edesmenneen Matti Ruoholan esittämän railakkaan Muumipapan, joka Juha Variksen tulkitsemana muuttuu varsin tylsäksi. Siinä missä Ruohola puhalsi hahmoon sekä rauhallisuutta että päättäväisyyttä äänellisellä liioittelullaan, Varis kuulostaa muutamaa satunnaista kohtaa lukuunottamatta lähes aina asiallisen monotoniselta. Kun lihansyöjäkasvit yrittävät vetää Papan kellariin Yleisradion versiossa, Ruoholan esittämä Pappa kuulostaa aidosti pelokkaalta, kun hän huutaa ääntään säästämättä "Apua!", kauhistuneena "Ne aikovat syödä minut!" ja tuskaisena "Ne jyrsivät häntäni poikki!". Maikkarin versiossa Varis replikoi samat sanat kuin Peter Whitman Papan roolissa BBC:n englanninkielisessä Muumidubissa, mutta paljon laimeammin. Lisäksi lihansyöjäkasvien vetäessä Pappaa hännästä Varis sanoo "Auts" ja voivottelee ilman suurempia pelon tunteita.

Yhtä hillityltä Maikkarin Pappa kuulostaa kohtauksessa, jossa hän huutaa Niiskulle "Niisku, älä hyppää! vailla huolestunutta äänensävyä, ihan kuin Papalle olisi saman tekevää hyppääkö Niisku alas jyrkänteeltä vai ei. Vertailun vuoksi Yleisradion versiossa Ruohola huutaa käskevästi "Seis Niisku, älä hyppää!"

Smedlundin Muumipeikosta välittyi tässä kohtauksessa riipaiseva tunne.

Muumipeikko kuulostaa Aksu Palmenin esittämänä tasaisen hyvältä, mutta hän ei saa puhallettua hahmoonsa yhtä iskeviä ja aitoja tunteita esimerkiksi jaksossa Maailman viimeinen lohikäärme kuin Rabbe Smedlund. Kyseisessä jaksossa Muumipeikko käy läpi tunteiden vuoristoradan, koska Nuuskamuikkunen on aikeissa lähteä jälleen etelään. Muumipeikko löytää pienen lohikäärmeen ja haluaa tehdä siitä itselleen lemmikin, mutta valitettavasti lohikäärme viehättyykin enemmän Nuuskamuikkusesta. Kun Pikku Myy kritisoi lohikäärmettä Yleisradion versiossa typeräski, koska se pitää vain Nuuskamuikkusesta, Smedlundin Muumipeikko parkaisee pettymys kurkussaan lohikäärmeen puolustukseksi "Eikä ole!". Tämän jälkeen Muumipeikko vapauttaa lohikäärmeen takaisin luontoon ja kertoo muille läsnäolioille Yleisradion versiossa itku kurkussa kuinka lohikäärme tahtoo mennä vain etelään lähtevän Nuuskamuikkusen luokse. Maikkarin Muumipeikko ei näissä kohdissa ole yhtä vakuuttava kuin Yleisradion versiossa.

Näyttelemiseen niin lavalla kuin animaatioissa kuuluu yhtenä tärkeänä osana liioittelu. Animaatioissa liioittelu on jopa usein edellytys, koska animaatiossa liioitellaan myös hahmojen tunteita kuvallisin keinoin. Tästä hyvä esimerrki on Reippailijahemuli tai uudessa dubissa herra Virkkunen, kun hän hyppää omasta tahdostaan Muumitalon sillalta kylmään jokiveteen jaksossa Talven vieraita. Yleisradion versiossa Nipsuakin näytellyt Eero Ahre ääntelee hilpeästi, kun Reippailija on sekä iloinen että kauhuissaan pulikoidessaan jääkylmässä jokivedessä. Maikkarin versiossa kohtaus ei jää yhtä hyvin katsojan mieleen, koska Virkkusta muutoin onnistuneesti näyttelevä dubbikonkari Jarmo Koski ei ylinäyttele kohtausta samalla tavalla kuin Ahre.

Salo tulkitsi Pikku Myyn tuksan tässä kohtauksessa mieleenpainuvasti.

Jakson Leija kliimaksissa Pikku Myy tipahtaa leijan selästä, ja on syöksymässä maahan, kun pantterillaan lentävä Taikuri pelastaa hänet täpärästi tarraamalla Myytä nutturasta. Elina Salo näyttelee Myyn tuskaa Taikurin vetäessä häntä nutturasta niin hyvin, että jo kyseinen repliikki "Ai jai jai, minun nutturani!" jää sellaisenaan katsojan mieleen. Maikkarin versiossa Myytä tulkitseva Karolina Blom on hyvä, mutta ei läheskään yhtä mieleenpainuva kyseisessä kohtauksessa kuin Salo.

Maikkarin versiossa näyttelemisen tasapaksuus näkyy räikeän selkeästi tällaisissa selkeästi dramaattisissa kohtauksissa, jossa Yleisradio onnistui ilmaisemaan äänellisesti hahmojen tunteiden muutoksia (tuskaa, vihaa, iloisuutta, surullisuutta) uskottavammin. Maikkarin ääniversiossa näyttelijät eivät ole selvästi päässeet aina pistämään parasta suoritustaan ääniraidalle. Maikkarin versiostakin löytyy paikka paikoin eläytymistä, mutta suurimmaksi osaksi repliikit kuulostavat yksittäisiltä repliikeiltä, mutta eivät dialogilta.

Käännös


Myy ei saa enää olla verbaalisesti villi.

Maikkarin Muumien käännös on asiallinen, mutta se osaltaan tekee uusista Muumeista tylsää kuunneltavaa. Tämä automaattisesti vaikuttaa hahmojen persoonaan. Maikkarin Pikku Myy ei esitä enää yhtä kärkkäitä mielipiteitä kuin Yleisradion versiossa, ja tämä muutos vaikuttaa myös koko hahmon persoonaan. Kun Pikku Myy haukkuu Yleisradion versiossa Nipsua idiootiksi, Maikkarin versiossa haukkumasanana on "Hölmö". Kun Yleisradion versiossa Pikku Myy haukkuu Nipsua hölmöksi, Maikkarin versiossa haukkuminen on usein sivuutettu. En tiedä, kuinka moni oppi lapsena haukkumaan ihmisiä idiooteiksi Yleisradion Pikku Myyn esimerkin kautta, mutta voisinpa lyödä vetoa, että lapset oppivat nykyäänkin haukkumasanat aivan jostain muualta kuin Muumeista.

Näytteleminen-osiossa puhuin Variksen tulkitsemasta Muumipapasta, ja kuinka Ruoholan Papalla ja Variksen Papalla on huimasti eroa. Tämä ero johtuu osittain myös käännöksestä. Yleisradion Muumipapalla, kuten Pikku Myylläkin, oli usein selkeä mielipide kaikista asioista. Yleisradion Pappa puuskahti sovitettuaan kutistunutta Taikurin silinterihattua " Minä en pidä koko hatusta", kun Maikkarin versiossa Varis toteaa Peter Whitmanin tapaan "Siinä on jotain outoa". Jaksossa Joulu on ovella Noita toteaa helpottuneena Muumipapalle, että ainakin he ymmärtävät toisiaan. Tähän Noidan väitteeseen Yleisradion Pappa vastaa tomerasti "En usko", kun Maikkarin Pappa vain epäröi "En ole aivan varma".

Nuuskamuikkunen ei saa enää sanoa "Kuulkaas nyt jästipäät" tai "Haisuli, suu kiinni"

Vaikka Yleisradion käännös sisälsi "vanhahtavaa" suomea, se istui Muumien suuhun paremmin kuin Maikkarin suppeampi suomekielinen sanavarasto. Vanhahtavat suomenkieliset sanat toivat Yleisradion Muumilaakson tarinoihin oman ripauksensa suomekielen rikkautta, jota tänä päivänä yhä harvemmin halutaan viljellä animaatioiden ääniraidoilla. En usko, että lapsia haittaa, vaikka he eivät ensimmäisellä kuuntelukerralla ymmärtäisikään kaikkia Muumien puheessa viliseviä sanoja kuten "lippi", "herraskainen" ja "sentimentaalinen". Tämä Yleisradion ääniversion kielellinen rikkaus sai ainakin minut katsomaan Muumijaksot vanhemmalla iällä uudestaan ja ottamaan selvää joidenkin näiden sivistyssanojen merkityksistä. Vanhahtavien sanojen viljely Muumeissa oli muutenkin Tove Janssonin Muumikirjojen peruja.

Maikkarin Muumien käännös on niin asiallinen, että hauskoja lentäviä lauseita löytyy paljon vähemmän kuin Yleisradion versiosta. Haisulin vilpitön mielenilmaus "Samperin tyhmä kysymys" ja Papan toteamus Niiskun uhkarohkeasta koelennosta "Ai, hän on sitä tyyppiä?" on korvattu lauseilla "Kyllä on tyhmä kysymys" ja "Hyvänen aika, en olisi arvannut".

Yleisradion Muumikäännökset pyrkivät viihdyttämään aikuiskatsojia kielellisellä terävyydellään toisin kuin Maikkarin Muumit, jotka on käännöksen osalta selkeämmin suunnattu lapsille. Ainakaan kukaan ei voi väittää, että nämä kaksi ääniversiota kopioisivat toisiaan käännöksen osalta, mutta mielestäni Yleisradion Muumit ovat viihdyttävämpi kokonaisuus käännöksen osalta.


Restaurointi, remasterointi ja muu laadunvalvonta



Tämän kuvakaappauksen perusteella C Moren pitäsi vaihtaa nimekseen C Less.

Tämä osa-alue Maikkarin Muumeissa on itseäni eniten kummastuttavin. Siinä missä Yleisradion analogiset Muumilaakson tarinoita-sarjan filmikopiot olivat kuva- ja äänenlaadultaan tasalaatuisia, Maikkarin restauroiduissa ja remasteroiduissa filmikopioissa laatu vaihtelee jaksokohtaisesti erittäin näkyvästi.

Värit ovat yhtä täyteläiset kuin Yleisradion vuoden 2011 restauroiduissa kopioissa, mutta ääriviivat ovat Maikkarilla selkeästi vahvemmat. Laatu on näiltä osin aika lailla mainostetun oloinen.

Valitettavasti jaksojen filmimateriaali, jonka kautta digitaalinen restaurointi on tehty, on ollut joissain jaksoissa niin kulunutta, että kuvasssa vilisee lähes aina enemmän tai vähemmän kulumajälkiä.
Pahimmillaan tämä filmimateriaalin huono kunto näkyy jaksossa Laineilla lipuva teatteri. Kyseisen jakson puolivälissä tapahtuu animaatioraamin alalaidan katoamista useamman kerran, jolloin puolet kuvasta täyttää musta ja rosoinen "palkki". Näin näkyvästi kuva ei katkea muistaakseni muissa tähän mennessä julkaistuissa jaksoissa.

Lisäksi ovat harvassa ne jaksot, joissa kuva ei yhtään tärise. Pieni vapina ei ole mitään, sitä tapahtui joskus myös Yleisradion filmikopiossa, mutta esimerkiksi jaksossa "Joulu on ovella" tärinä yltyy niin voimakkaaksi kohtauksessa, jossa Aliisa puhuu Muumien kanssa, että siihen olisi pitänyt jälkikäteen lisätä maanjäristys-ääniefekti, jotta tärinä olisi jotenkin selitettävissä:)

Jaksossa "Lampun henki" näkyy räikeästi filmimateriaalin selkeä laadunvaihtelu kohtauksessa, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat rannalla. Leikkaukset, joissa Niiskuneiti hieroo taikalamppua ovat restaunoinniltaan moitteettomia, mutta kaikki Muumipeikon lähikuvaleikkaukset samassa kohtauksessa ovat täysin valottuneita.

Huvittavaa toistaiseksi julkaistuissa jaksoissa on se, että Salaperäistä ilotulitusta-jaksoa ei ole mielestäni ollenkaan restauroitu, vaan kuvaraita on täsmälleen sama kuin Yleisradion restauroimattomassa versioissa. Ääriviivat ovat epäselvät eivätkä paksut ja tummat, kuten muissa restauroiduissa jaksoissa ja värisävyjä ei ole korostettu.

Muutamien jaksojen alkukohtaukset on leikattu pois.

Joissakin ensimmäisissä jaksoissa, kuten Tervetuloa hattivattien saarelle ja Pikkuruiset vieraat, tarina alkaa vasta kohtauksesta, jossa kertoja alkaa puhua eli jakson alku on täysin leikattu pois. Toisissa jaksoissa kuten Muumipappa kaipaa vaihtelua ääniraidan musiikkiraita katkeaa heti, kun kertoja on saanut loppuun jakson viimeisen repliikin. Nämä editointivirheet ovat niin selkeitä, että laadunvalvontaan ei ole panostettu.

Useassa jaksossa dialogiraita on synkronissa hahmojen suunliikkeiden kanssa, mutta taustaraidat (musiikki ja ääniefektit) eivät. Ne kulkevat joko muutaman freimin edellä, tai jäljessä. Esimerkiksi sarjan ensimmäisessä jaksossa ääniraita menee pois synkronista kohtauksessa, jossa Pappa astuu olohuoneeseen ja nakkaa munankuoret Taikurin hattuun, mutta palautuu synkroniin, kun jakson toinen puoliaika alkaa. Samalla tavalla Talven vieraita- jaksossa ääniraita putoaa vähäksi aikaa synkronista kohtauksessa, jossa Reippailijahemuli syö hilloa Muumitalossa Muumipeikon, Pikku Myyn ja Surku-koiran seurassa.

C Moren Taikasiemeniä valtamerestä on täysin epäsynkronissa.

Pahin esimerkki synkroniongelmista on Taikasiemeniä valtamerestä, jossa koko jakson ääniraita on vähän päälle sekunnin myöhässä koko jakson ajan. Kohtauksessa, jossa Niiskuneiti ja Muumipeikko uivat, synkronia yritetään saavuttaa, mutta siitä huolimatta parin ääniraitakatkoksen jälkeen koko ääniraita laahaa jakson loppuun asti yhtä epäsynkronissa kuin jakson alussakin. Toivon todella, että joku vielä korjaisi tämän jakson synkkaongelman, koska se on niin selkeä, että se vaikuttaa varmasti lastenkin katselukokemukseen.

Myös miksauksessa on sattunut muutamia selkeitä virheitä. Esimerksiksi Viidakon kätköissä kuullaan Muumipapan "Nyt ne tulevat" repliikki kaksi kertaa peräkkäin, kun Muumit tähystävät tiikereitä uimahuoneesta. Vuorostaan Musta kreivitär-jakson alussa kertoja puhuu sekä Pikku Myyn että Nipsun päälle. Myös joidenkin tärkeiden sivuhahmojen kuten Nanan ääni vaihtuu jaksosta toiseen. Luullakseni tämä johtuu siitä, että ääniroolit on pitänyt äänittää niin nopealla aikataululla, että vähäpätöisempien hahmojen kohdalla on tyydytty pyytämään mikrofonin eteen aina se, joka kulloinkin on ollut paikanpäällä. Myös Yleisradion versiossakin vaihdettiin hahmojen ääniä tarvittaessa, mutta ei koskaan hahmojen osalta, jotka esiintyivät enimmillään kahdessa jaksossa.

Teknisesti Maikkarin Muumiäänien jälkikäsittelyssä on pyritty täyttämään minimivaatimukset. Monissa kohtauksissa ei ole yritetty luoda repliikkeihin sysyysvaikutelmaa erilaisten kaukuefektien kautta. Yleisradion versiossa ääni kaikui esimerkiksi Muumipeikon huutaessa Nuuskamuikkuselle jyrkänteen reunalta jaksossa Niisku leijailee taivaalla ja Myyn hihkuessa leijan selässä jaksossa Leija. Maikkarin versiossa suurin osa lisäväriä antavasta äänenkäsittelyistä on jätetty pois, vaikka uskon, että nykytekniikalla äänten prosessointi olisi helpompaa ja nopeampaa kuin 1990-luvun alussa Yleisradion studioilla.

Yleisradiokin unohti välillä äänittää jonkun repliikin.

Yleisradionkin ääniversiosta jäi joskus joku yksittäinen repliikki äänittämättä, kuten Auringonpimennys-jaksosta yksi Niiskuneidin ja Papan repliikki ja Laineilla lipuva teatteri-jaksossa yksi Emman repliikki. Aikakoneella renessanssiin sisälsi taustaraitamokan kohtauksessa, jossa Muumit ihmettelevät Bernardo da Pincin keksintöjä hänen ateljeessaan. Kyseisessä kohtauksessa soi taustaraidan osuus, joka alunperin oli tarkoitettu vain kohtaukseen, jossa da Pinci esittäytyy ja luulee Niiskuneidin nilkkarengasta kullaksi. Tästä huolimatta on selvää, että tämän päivän teknisten vaatimusten vinkkelistä Yleisradion Muumilaakson tarinoita-kopiot olivat "tasalaatuisen hyviä" niin kuva- kuin ääniteknisesti, kun taas Maikkarin Muumilaakson tarinoita-kopiot ovat "epätasalaatuisen hyviä".

Saanen epäillä, että Maikkarin restaurointi menisi laadunvalvonnasta läpi, jos kyseessä olisi esim. Disney-yhtiöiden omistama tuote. Toivon hartaasti, että jonain päivänä Muumilaakson tarinoista tehdään vielä restauroitu versio, jossa käytetään lähdemateriaalina japanilaisten roskattomia ja tärisemättömiä mastereita. Silloin restaurointia ei liiemmin tarvitsisi edes tehdä.

Lopuksi vielä ihmettelen, miksi Muumilaakson tarinoiden jaksojärjestys on kopioitu Maikkarille Ylen DVD-julkaisuista? Eihän Yleisradio sentään omista oikeuksia sarjan kronologiseen jaksojärjestykseen. C More Juniorilla jaksot pyörivät tällä hetkellä epäkronologisesti, ja uskon että jotkut vähän vanhemmat lapsikatsojat ihmettelevät sarjan sisäisten tapahtumien epäjärjestystä. Esimerkiksi alunperin Tiuhti ja Viuhti kävivät Muumeilla ennen Ninniä, mutta uuden jaksojärjestyksen takia tapahtumaketju on päinvastainen. Ninnin Muumitaloon tuonut Tuutikki tiedustelee Muumipapalta onko heillä ylimääräisiä vieraita, johon Pappa vastaa Tiuhdin ja Viuhdin jo lähteneen. Kuitenkaan Maikkarin jaksojärjestyksessä Tiuhti ja Viuhti eivät ole vierailleet Muumitalossa ennen Ninnin saapumista.


Mitä mieltä sinä olet Maikkarin Muumilaakson tarinoista?


Lue ensituntojani Maikkarin Muumeista:

http://animaatiot.blogspot.fi/2017/02/uusitut-muumilaakson-tarinat.html

Juttua tulevasta Moomin-animaatiosarjasta (2019):
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005117479.html

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Uusitut Muumilaakson tarinat- Kapitalismi iski Muumilaaksoon!



Uudet äänet, uudet repliikit!

En ole pitkään aikaan päivittänyt blogiani, mutta nyt mediassa on on pyörinyt sellainen uutinen, joka herätti haluni ilmaista omia tuntemuksiani 90-luvun ja tämän päivän dubbikulttuurista.

Ensireaktioni 16.1.2017 Iltalehdessä julkaistuun uutiseen siitä, että Muumilaakson tarinoita aiotaan dubata uudelleen MTV:n viihdekanavia varten oli suuri yllätys - muttei täysi yllätys. Syy, miksi en ollut yllättynyt on se, että MTV on viimeisen kymmenen vuoden aikana dubannut uudelleen kaikki animaatiosarjat, jotka on joskus aikanaan esitetty Ylen kanavilla, kuten Vili Vilperin, Peukaloisen retket, Pörri Oravan, Maja Mehiläisen jne. Luettelemistani esimerkeistä jälkimmäiset ovat sarjoja, jotka dubattiin Ylellä 1980-luvun lopulla, jolloin resurssit tehdä laadukkaita jälkiäänityksiä olivat niukat.


LAATU EDELLÄ!






1980-luvulla tarkka kelanauhurilla äänittäminen oli hankalaa ja moniraitajärjestelmän käyttö oli harvinaisempaa (eli kaikki dubatut äänet nauhoitettiin yhdelle ääniraidalle eikä niitä voitu paljon editoida jälkikäteen). Tämän rajoitteen vuoksi yksi näyttelijä, usein Inkeri Wallenius, palkattiin lukemaan satukirjamaisesti hahmojen dialogi filminauhan päälle kertojan tyyliin. 1990-luvun taitteessa Pekka Töpöhäntä, Alfred J Kwak, Matka Maailman ympäri ja Muumilaakson tarinoita olivat ensimmäisiä Ylen dubbisatsauksia , joihin palkattiin useampi näyttelijä näyttelemään hahmojen dialogit ääniraidoille. Prosessi digitalisoitui vähitellen ja vasta tuolloin laadukkaat jälkiäänitykset pääsivät yleistymään.

Standardit ovat muuttuneet, ja siksi on ymmärrettävää, että osa näistä 1980-luvun Ylen dubbauksista on toteutettu viime vuosina uudelleen MTV:n tilauksesta. Mutta jos Muumien jälkiäänitystä tarkastellaan nykypäivän standardien valossa, se on vielä varsin laadukasti toteutettu.

Muumeihin valittiin aikoinaan sopivat näyttelijät, nimiä, jotka eivät paistattele jokaisen suomidubin kannessa ja se teki Muumien hahmoista entistäkin uskottavampia. Yle valvoi 1990-luvulla tarkasti sitä, että jokaisessa animaatiodubissa olisi mahdollisimman ainutlaatuinen näyttelijämiehitys. Esimerkkinä tästä on esim. se, ettei Jarmo Koskea otettu Muumilaakson tarinoihin mukaan, koska hänellä oli jo keskeiset roolit Matka maailman ympärissä (Passepartout), Alfred J Kwakissa (Alfred) ja useampana sivuhahmona Albert Barillen Olipa kerran-sarjoissa. Nykyäänhän samat näyttelijät pyörivät entistä enemmän sarjassa jos toisessa ja se pahimmillaan syö hahmojen uskottavuutta, jos usean sarjan roolihahmolla on täsmälleen sama ääni. Siksipä Muumilaakson tarinoihin valikoitui aikanaan todella tunnistettavia ja ainutlaatuisia ääniä. Vuonna 1995 monivuotista Muumi-urakkaa kokoontuivat juhlimaan suurin osa Muumiäänistä: Leena Uotila (vas. edessä), ohjaaja Jertta Ratia-Kähönen, Aila Svedberg, Matti Ruohola (vas. takana), äänittäjä Pekka Heinonen, Rabbe Smedlund, Ilkka Merivaara ja Elina Salo (kaikki alla olevassa kuvassa).


Ylen panostus Muumeihin oli poikkeuksellinen Suomen dubbaushistoriassa.

Perinmäisen syyn uuteen Muumidubbaukseen on ilmaissut sarjan uudesta restauroinnistakin vastaava Dennis Livsonin poika Tim Livson. Hän kertoi, että sopimusta ei syntynyt Ylen kanssa. Se taas johtui siitä, että Yle pyysi niin suurta rahasummaa korvaukseksi dubbiraidoistaan, että Tim ja MTV katsoivat taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi dubata koko sarja uudestaan välittämättä vanhan dubbiraidan faneista.

Tänä torstaina uudet näyttelijät julkistettiin ja äänirooleissa vilisee niin uudempia nimiä kuin vanhoja dubbikonkareita mm. Jarmo Koski ja Piisamirottana tunnettu Markku Huhtamo. Suurin osa näyttelijöistä on sopivia rooleihinsa. Pappa ja Mamma tosin kuulostavat MTV:n dubissa turhan nuorilta ja tätä tunnetta korostaa nimenomaan se, että Suomessa esim. Muumipeikon rooliin valitaan aina miesnäyttelijä eikä esim. naisnäyttelijää, joka paremmin imitoisi poikaa kuten Japanissa ja Britanniassa.

Tekninen kehitys, kuten jo totesin, on mennyt 1980-luvusta eteenpäin suurin harppauksin. Repliikit voidaan helposti asetella täydelliseen synkroniin animaatiohahmon suun kanssa. Ääni voidaan taltioida entistä kirkkaammin ja hienosäätöä voidaan tarvittaessa tehdä helposti jälkieditoinnissa. Tekniikka sallisi nykyään hyvän laadun, mutta on eräs merkittävä muuttuja, joka on jäänyt 1990-luvulta uupumaan, ja se on raha ja aika.


RAHA EDELLÄ!





Suurin harmi MTV:n dubbausprojekteissa ja nyt Muumilaakson tarinoissakin on se, että dubbaus tehdään selvästi liian halvalla sarjan massiivisuuteen nähden. Uutisjutun mukaan Yle kauppaa tutun dubbiraitansa ulkopuoliselle yhtiölle, jos se suostuu maksamaan puolet siitä hinnasta, millä Yle on aikanaan dubbaukset tehnyt. MTV ei halunnut sitäkään hintaa maksaa, joten aika halvalla nämä uudet dubit totisesti tällä hetkellä tehdään. Mielestäni nykyään dubbauksiin käytetään liian vähän aikaa ja se kuuluu laadussa. Yle tuotti aikoinaan Muumilaakson tarinoiden dubbaukset useamman vuoden sisällä (1991-1996) eli he dubbasivat sarjan osissa, ensin jaksot 1-26, sitten 27-52, sitten 53-78 ja lopuksi jatkosarjan. Tuotanto tehtiin niin pitkällä aikavälillä, että esim. Niiskun ääni vaihtui kesken sarjan. Ylen ääniversion ohjaaja on kertonut, että yhden jakson dialogin äänitys kesti noin kolme päivää ja että mm. Lars Jansson toimi taustavaikuttajana sarjan käännöstyössä. Lars halusi, että dialogissa esiintyisi vanhahtavaa suomea, jota Muumikirjoissa ja sarjakuvissakin oli - jopa suoria repliikkilainauksia. 1990-luvulla repliikkejä tehtiin noin 40 per tunti. Studioiden välistä kilpailua käännöstyöstä oli vähemmän. Animaatiosarjoja ylipäätään dubattiin vähemmän, koska tv-kanavia oli vähemmän ja Ylellä mentiin laatu (eikä raha) edellä. Nykyään sarjojen dubbaukset tehdään tosi kireällä aikataululla. Eräs studiokoordinaattori kertoi minulle, että dialogia pitäisi äänittää noin 80 repliikkiä tunnissa. Uusintaottoihin ei ole hirveästi varaa, joten ei ole ihme, että näissä uusissa dubbauksissa ääninäyttelijä voi haparoida ja filmissä tulee esiin synkroniongelmia. Ei tarvitse olla matemaatikko tajutakseen, että tänä päivänä keksimääräinen dubbausaika jaksoa kohti on noin puolitoista vuorokautta, koska yhdessä jaksossa on noin 200 repliikkiä + kaikki taustaölinät, voivottelut ja huokailut. Tuotanto tulee sitä kalliimmaksi, mitä enemmän aikaa tuotannossa kuluu, joten nämä uusiodubit halutaan tuottaa niin nopeasti kuin mahdollista, valitettavasti osittain "määrä korvaa laadun"-periaatteella. Repliikkien väkinäisessä nykyaikaistamisessa on harmillista se, että osa rikkaasta ja lievästi vanhahtavasta suomenkielestä karsitaan pois jo senkin takia, että MTV ei ole ostanut käyttölupaa Ylen käännöksiin. Nykyään tv-sarjan dubbauksessa harvoin on ohjaaja valvomassa ääninäyttelijää, siksi äänittäjä joutuu keskittymään sekä äänittämiseen että ohjaamiseen. TV-sarjojen dubbauksen vaihteleva laatu on rahapulan seurausta, mikä saattaa lievästi kuulua uusista Muumidubeistakin läpi. En kommentoi uutta dubbausta vielä tämän kummemmin, koska kokonaisia jaksoja pääsee kuulemaan vasta ensi viikolla. Kiinnostavaa on kuunnella kuinka hyvin näyttelijät pääsevät lievästä alkukankeudesta eroon ja kuinka hyvin he tekevät hahmoista omiaan. Hehän kuuntelevat samalla sekä Ylen että brittien dubbausta kun äänittävät omia roolejaan ja osa heistä selvästi yrittää imitoida Ylen näyttelijöitä. Repliikkikäännökset uudessa dubissa on otettu osittain suoraan brittien ääniversion käännöksestä.

Toivottavasti laatu kohenee, mutta aika mahdottomassa yhtälössä näitä dubbeja nykyisin teetetään varsinkin tv-sarjojen osalta. Muistan, kuinka lapsena kiinnitin huomiota jos ääni ja hahmo tuntuivat jotenkin irrallisilta elementeiltä (puutteellisen eläytymisen tai synkroniongelmien vuoksi) ja se rikkoi heti uskottavuuden illuusion. Hyvälaatuinen dubbaus kestää aikaa ja Ylen Muumidubbaus on sitä kestänyt, mutta nyt se Toven vastustama kaupallisuus on iskenyt jo Muumilaakson tarinoihinkin - valitettavasti, mutta olen vielä toiveikas.

On kuitenkin nostettava MTV:lle hattua siitä, että he uskaltavat julkaista myös ne kolme sensuroitua Muumijaksoa.



RESTAUROINTI- Ei huono, mutta ei paraskaan!







Se, mikä poikii MTV:lle kiitosta lähes poikkeuksetta, on Muumilaakson tarinoiden restaurointi. Restauroidun kopion laatu on selvästi tarkempi kuin Ylen vuoden 20111 versiossa, mutta valitettavasti puutteita siinä edelleen on, jos sitä verrataan Japanin versioon. Suomessa filmikuvan rajaus on erilainen (koko kuva ei näy verrattuna Japanin kopioon). Yllä olevasta kuvavertailusta näkyy myös selkeästi, että vaikka C Moren versio on värikylläisempi, se on myös suttuisempi (esim. Myyn kengännauhat eivät näy selkeästi). Restauroidussa C Moren kopiossa myös heidän filmikopioissa esiintyvät roskat. Roskia ei esiinny samassa mittakaavassa Japanin negatiiveissa. Lisäksi C Moren version kuva tärisee lähes jatkuvasti, toisin kuin Japanin versio.



Äänipuolella ei ole haluttu tehdä kummempia paranteluja taustaraidoille (musiikki ja ääniefektit). Miksaus on toki parempi eli dialogi ja taustaäänet ovat paremmin tasapainossa kuin Ylen versiossa, mutta juuri siksi ääniraidan kohinan poisto olisi ollut paikallaan. äänieditorilla pystyisi analysoimaan taustasihinänä taajuusalueen ja hiljentämään sen siten, ettei toimenpide tuhoa musiikin ja ääniefektien taajuusaluetta. Koska tätä prosessointia ei ole haluttu tehdä, hiljaisissa kohdissa kuulostaa siltä, että joku imuroisi Muumitalossa. Japanin äänimastereissa Sumio Shiratorin säveltämä taustamusiikki soi muutenkin käsittämättömän kirkkaasti verrattuna Ylen ja C Moren taustaraitakopioihin, vaikka se miksattiinkin aikoinaan mono-raitaiseksi kaikkien maiden ääniversioita varten.

Pitääpä vielä mainita, että Muumilaakson tarinoiden japaninkielisessä versiossa ääninäyttelijöitä on aivan ainutlaatuisen suuri määrä, päälle 50 henkilöä eli lähes jokaisella hahmolla on oma ääninäyttelijänsä. Muissa maissa kuten Suomessa ääninäyttelijöitä on ollut alle 15:sta, ja siksi jokainen näyttelijä joutuu lähes poikkeuksetta näyttelemään useita sarjan sivuhahmoja päähahmojen lisäksi. On siis päivän selvää, että Japanissa on eniten maailmassa panostettu Muumilaakson tarinoihin, niin kuvan kuin äänenkin osalta.

Olisivatko suomalaiset voineet käydä neuvottelemassa japanilaisten kanssa parempien filmi- ja taustaraitakopioiden toimituksesta? Restaurointikuluissa olisi ainakin säästetty, koska restaurointia ei olisi tarvinnut tehdä ja laadukkaampi jälkikin olisi saatu kaikin puolin. Japanissahan Muumit on julkaistu jopa Blu-raylla.



Mitä mieltä sinä olet MTV:n Muumiuudistuksesta?



Täältä löytyy paljon vertailua Japanin Muumikopioden ja Suomen Muumikopioiden välillä: https://www.youtube.com/channel/UCe8iX1LTjlcfYnsiFEwyeDw/videos?sort=dd&view=0&shelf_id=0

Näin Rabbe " Muumipeikko" Smedlund ajattelee uudistuksesta:

http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201701162200054648_tw.shtml


Tuleeko Ylen dubista pian keräilykamaa?

http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201701172200054823_tw.shtml


Näin dubbaus vaikuttaa kokonaisuuteen-
 Kumpikohan on pelottavampi Mörkö: Tapio Hämäläinen vai Markus Bäckman?

https://www.youtube.com/watch?v=eJv3UM-CuiY

MTV:n Muumiäänet esittelyssä:

http://www.mtv.fi/viihde/televisio/artikkeli/live-klo-10-uudet-muumilaakson-tarinat-aaninayttelijat-paljastetaan/6303934#.WJx61g_Avdo.facebook