Poika ja haikara - Luopumisen tuska

Studio Ghiblin heinäkuussa 2023 julkaisema Poika ja haikara (alkup. Kimitachi wa Dō Ikiru ka / Kuinka te elätte?) on Oscar-palkitun Hayao Miyazakin kahdestoista kokopitkä elokuvaohjaus ja hänen ensimmäinen pitkä elokuva kymmeneen vuoteen. Elokuva perustuu löyhästi Genzaburo Yoshinon romaaniin vuodelta 1937. Elokuva saa tänään Suomen ensi-iltansa, mutta kävin katsomassa sen ennakkoon jo keskiviikkona Finnkinon teatterissa.

Käsin piirretyn elokuvan on tuottanut tuttuun tapaan Toshio Suzuki ja sen musiikin on luonut vakiosäveltäjä Joe Hisaishi. Elokuvan tunnusmusiikin esittää J-Pop -supertähti Kenshi Yonezu. Kyseessä on yksi vuoden odotetuimmista animaatioelokuvista. Se saattaa olla Studio Ghiblin viimeinen elokuva, jonka on alusta loppuun ohjannut Hayao Miyazaki. Mutta millainen tämä odotettu teos on?

JUONI JA MARKKINOINTI

Tarinassa nuori Mahito-poika kaipaa äitiään ja päätyy etsimään tätä elävien sekä kuolleiden jakamasta rajamaailmasta. tulee kuolema päättyy ja uusi elämä voi alkaa. Elokuva on Hayao Miyazakin osin omaelämäkerrallinen fantasia elämästä ja kuolemasta, tarina luomisesta sekä ystävyyden merkityksestä. Miyazaki on muun muassa ammentanut lapsuudestaan omien vanhempiensa roolit Mahiton vanhemmille.

Juonta ei ole syytä selittää tämän tarkemmin, sillä elokuvaa ei ole tarkoituksellisesti markkinoitu Japanissa mitenkään. Japanissa elokuvan markkinointi on nojannut pelkästään Miyazakin piirtämään yksinkertaiseen luonnosjulisteeseen.

Ulkomailla markkinointikiellosta on joustettu, sillä länsimainen markkinointimateriaali käsittää muun muassa useita kuvia, julisteita ja trailereita. Markkinointimateriaalia alkoi tihkua elokuvasta syksyllä, kun elokuva alkoi kiertää maailmanlaajuisesti elokuvafestivaaleilla. Euroopassa Poika ja haikara -elokuva palkittiin ja julkaistiin elokuussa järjestetyssä Espanjan San Sebastian Film Festival -gaalassa.

Elokuvan markkinoinnin puutetta tuottaja Toshio Suzuki on perustellut sillä, että nykypäivän jatkuvassa informaatiotulvassa eläville ihmisille tiedon puute herättää mielenkiintoa. Lisäksi hän uskoo Hayao Miyazakin nimen riittävän markkinoinniksi. Poikkeuksellisesta markkinointistrategiasta huolimatta elokuva on ollut erittäin katsottu Japanissa, ja yleisön kiinnostus sitä kohtaan on ollut merkittävää myös ulkomailla. 

Tuottajan virallisista puheista huolimatta elokuvaa koskeva markkinoinnin puute saattaa kuitenkin johtua Studio Ghiblin talousvaikeuksista, sillä yhtio ei ole julkaissut elokuvia Marnie - tyttö ikkunassa -elokuvan jälkeen, joka sai ensi-iltansa Japanissa vuonna 2014. Tämän vuoden syyskuussa uutisoitiin myös siitä, että japanilainen televisioyhtiö Nippon TV on ostanut Studio Ghiblin. Nippon TV on tekemässä kuuluisasta animaatiostudiosta tytäryhtiönsä, koska studion jatkuvuus Hayao Miyazakin jälkeen on muutoin epätodennäköistä. Ehkä tämän vuoksi Miyazaki ei ole julistanut uusimman elokuvansa julkaisun yhteydessä enää eläköitymistään.

Studio Ghiblin talouskiemuroista ja yrityspolitiikasta voi lukea tarkemmin Mangakartta-podcastin Petteri Uusitalon twiittiketjusta.

Shuukan Josei -lehti on nostanut esiin Studio Ghiblin perustajiin kuuluvan tuottaja Toshio Suzukiin liittyvän skandaalin. Hän on viime vuosina sekoittanut yhä pahemmin keskenään firman liiketoimia ja yksityiselämäänsä thaimaalaisen rakastajattaren kanssa. https://t.co/ScbWQNKtM2

— Petteri Uusitalo | petteriuusitalo.bsky.social (@petteriuusitalo) 28. maaliskuuta 2023

TUOTANTO JA JULKAISU

Studio Ghiblin Poika ja haikara -elokuvan tuotantoa on leimannut salailu aina tämän kesän Japanin ensi-iltaan asti. Hayao Miyazaki aloitti elokuvan suunnittelun jo vuonna 2016, vaikka hän oli vuonna 2013 pitänyt lehdistötilaisuuden eläköitymisensä johdosta, kun hänen edellinen "viimeinen" elokuvansa Tuuli nousee oli julkaistu. Miyazaki on itse asiassa halunnut eläköityä melkein jokaisen projektinsa jälkeen viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta pyörtänyt päätöksensä kerta toisensa jälkeen. 

Työhön paluulle pitää löytää aina joku hyvä syy, ja siksi Hayao Miyazaki on omien sanojensa mukaan halunnut omistaa Poika ja haikara -elokuvansa lapsenlapselleen, koska "Hänen isoisänsä on siirtymässä pian toiseen maailmaan". Tämä on ehkä se pääsyy, miksi Miyazaki on työstänyt elokuvaansa pitkään ja pieteetillä.

Nyt 82-vuotias mestari ei enää välitä virallisesti eläköityä, vaan aikoo jatkaa työtään niin kauan kuin voimat riittävät tulevien projektien parissa. Korkea ikä toki näkyy siinä, että Miyazakin Poika ja haikara -elokuvaa työstettiin kuutisen vuotta, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika animaatioelokuvalle. 

Miyazaki on siirtänyt vastuuta entistä enemmän alaisilleen, vaikka vastaa yhä elokuviensa kuvakäsikirjoituksesta ja taiteellisesta valvonnasta. Tuottaja Suzuki on arvioinut, että näistä syistä Ghiblin uutuselokuva onkin toistaiseksi Japanin kallein elokuva, ja se näkyy erityisesti sen visuaalisuudessa. Elokuvan piirrosjälki on sekä animoinnin että taustamaalausten osalta entistäkin täyteläisempää, ja sitä hyödynnetään taidokkaasti kuvaamaan arkisia ja fantastisia elementtejä. 

Elokuvan piti valmistua alunperin vuodelle 2020 Tokion kesäolympialaisiin mennessä, jotka lopulta siirtyivät vuodelle 2021. Joulukuussa 2019 tuottaja Suzuki ilmoitti, että elokuvan tuotanto vie aikaa laskettua kauemmin, ja seuraavan vuoden alussa puhjennut koronapandemia viivästytti elokuvan valmistumista entisestään, kun animaattorit joutuivat työstämään kohtauksiaan etänä seuraavan parin vuoden ajan. Lopulta etätyö myös nopeutti tuotantoa ja joulukuussa 2022 ilmoitettiin, että elokuva julkaistaan Japanissa 14. heinäkuuta 2023. Poika ja haikara teki toistaiseksi parhaan Studio Ghibli -elokuvan lippuluukkuavauksen Japanissa, ja sitä esitti yhteensä 44 IMAX-salia. Elokuva tuotti ensimmäisen viikonlopun aikana 1,7 miljoonaa dollaria.

Cinema Mondo toi Poika ja haikara -elokuvan Suomen ensi-iltaan ennätyksellisen nopeasti 17. marraskuuta 2023. Uudet Studio Ghibli -elokuvat on tyypillisesti levitetty Suomessa vasta melkein vuosi japanin ensi-illan jälkeen. Nopeasta levityksestä Cinema Mondo ansaitsee ainakin itseltäni kiitosta, sillä olin jo valmistautunut näkemään elokuvan vasta ensi vuonna. 

Lisäksi Miyazakin aiempi Studio Ghibli -tuotanto kiertää joulukuusta lähtien Finnkinon teattereissa. Finnkinon näytösajat löytyvät täältä: https://www.finnkino.fi/ghibli-klassikot/

ARVOSTELU

Menemätta tarkasti elokuvan yksityiskohtiin, Poika ja haikara (2023) on tummasävyisempi Hayao Miyazakin elokuva. Se sisältää Tuuli nousee (2013) -elokuvasta tuttua realisimin ja sota-ajan kuvausta ja Henkien kätkemä (2001) -elokuvasta tuttua fantasiaa. Siinä missä Pixar studion elokuva Soul - Sielun syövereissä (2020) esittää tuonpuoleisen maailman toiminnan hyvin rationaalisena ja valoisana, Miyazaki esittää tuonpuoleisen hyvin irrationaalisena ja hämyisenä. Elokuva herättää paljon kysymyksiä, joihin se ei pyri vastaamaan. Itse osasin valmistautua tähän enkä siksi jäänyt katsellessani liikaa miettimään näkemääni. Uudelleenkatsomisarvoa elokuvassa on rutkasti, koska Miyazakille tuttuun tapaan yksityiskohtia on jokaisessa kuvassa enemmän kuin tarpeeksi. 

Äitinsä kuolemasta traumatisoituneen Mahito-pojan ajatuksia ilmaistaan elekielellä erittäin taidokkaasti. Vähitellen vaitonainen ja syrjäytynyt Mahito kasvaa Henkien kätkemästä tutun Chihiro-tytön tavoin, ja oppii elämään surunsa kanssa. Sota ja sen mielettömyys on tuttu teema Miyazakin aiemmista teoksista, ja ehkä tunnetuin animaatio, joka käsittelee kyseistä teemaa on hänen entisen kollegansa Isao Takahatan ohjaama Tulikärpästen hauta (1988). Sota ja siihen liittyvät kärsimykset ovat ajankohtainen teema nyt myös Euroopassa, joten on hyvä, että aihetta käsitellään animaatioissa myös vakavassa mielessä. Elokuvan muu hahmogalleria on värikäs ja se ulottuu vanhoista mummoista hyvin mielikuvituksellisiin lintuihin. Vaikka elokuva keskittyy painavaan sanomaansa, jotkut sivuhahmot toimivat välillä tunnelman keventäjinä.

Elokuvan tekninen taso on omassa luokassaan, ja Joe Hisaishin musiikki tukee ja syventää kohtauksia varmalla otteella. Erityisesti haikaran tunnusmusiikki jää mieleen kepeän hengellisen sointinsa ansiosta, jonka voi kokea myös aavemaisena tietyissä kohtauksissa. Mielenkiintoisen elokuvasta tekee erityisesti sen heittelevä tunnelma, jota kuvallisen ilmaisun lisäksi muutellaan musiikin ja äänitehosteiden avulla. Katsoja asetetaan epätietoisen Mahiton saappaisiin, ja kokemaan maailma hänen kauttaan. Tällöin katsoja joutuu kokemaan ja aistimaan elokuvan miljöötä päähenkilön tahdissa ja olemaan kokoajan aistit hereillä. Miyazaki onnistuu ylläpitämään katsojan mielenkiintoa yllä, vaikka tarina sisältää paljon irrationaalisuutta. Se on omanlaisensa saavutus, ja johtuu pitkälti siitä, että hänen luomansa fantasiamaailma on niin täyteläinen ja rajattoman tuntuinen.

On tavallaan uskomatonta, että kaikista näistä toisiinsa kuulumattomista elementeistä Hayao Miyazaki on onnistunut punomaan näinkin erikoisella tavalla mieleenpainuvan teoksen. Tällaisia ajattoman tuntuisia 2D-animaatioita soisi tuotettavan enemmänkin. Toivotaan, että Miyazaki ehtii tehdä vielä jonkun lyhyen tai pitkän teoksen "eläkepäivillään". Hänen teoksia on aina mielenkiintoista katsoa, ja hän haluaa selvästi elää loppuun asti tekemällä elokuvia. Kuinka te elätte?

 

LISÄÄ KESKUSTELUA ELOKUVASTA

Yleisradion viime viikolla julkaisema Kulttuuriykkösen jakso käsittelee Hayao Miyazakin uraa ja hänen uusinta elokuvaa. Ohjelmassa ovat vieraana ääniohjaaja Pekka Lehtosaari, näyttelijä Myy Lohi ja Mangakartta-podcastin Petteri Uusitalo. Keskustelu kannattaa kuunnella vasta elokuvan jälkeen.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66697835

LOPPUARVIO: ★★★★★

Yasuo Ōtsuka (1931-2021)

Studio Ghiblin tuottaja Toshio Suzuki kertoi Tokyo Anime Art Festival -tapahtumassa, että animaattori Yasuo Ōtsuka on menehtynyt tänä aamuna 89 vuoden iässä.

Japanin animaatiohistorian kulisseista löytyy vain muutamia henkilöitä, joiden työpanos ja vaikutus on ollut mittaamatonta koko alan kehityksen kannalta. Yski heistä on Ōtsuka, joka mentoroi uransa aikana muun muassa kahta animen historian tärkeintä ohjaajaa, Hayao Miyazakia (1941) ja Isao Takahataa (1935-2018). 

Sulavasta liikeanimaatiosta tunnettu Ōtsuka aloitti uransa Toei Animation -studiolla vuonna 1956 ja oli mukana animoimassa useita pitkiä piirroselokuvia, joihin lukeutuvat Japanin ensimmäinen värillinen animaatioelokuva Panda ja taikakäärme (1958) sekä Takahatan ja Miyazakin ensimmäiset elokuvaohjaukset Horus - Auringon prinssi (1968) ja Cagliostron linna (1979). Hän oli myös mukana lukuisissa animaatiosarjoissa kuten Muumi (1969), Lupin III (1971) ja Tulevaisuuden poika Conan (1978). Hän työskenteli myös animaation opettajana muun muassa Telecom Animation Film -studiolla. Japanin elokuva-akatemia myönsi Ōtsukalle, ja myös Takahatalle postuumisti, elämäntyöpalkinnon vuonna 2019.

Mestari Ōtsukan uraan pureudutaan perusteellisesti mahtavassa JapanPop -lehdessä vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa, joka perustuu dokumenttielokuvaan Yasuo Ōtsuka's Joy of Motion (2004). Voit lukea artikkelin Lupin III -fanisivustoltani, johon pääset klikkaamalla tästä tai blogini sivupalkista löytyvää Lupin III -kuvaketta. Suosittelen myös kaikkien piirtäjien tutustumaan viime vuonna julkaistuun taidekirjaan nimeltä Yasuo Ohtsuka - Mechanical Artworks, joka sisältää Ōtsukan erittäin yksityiskohtaisia piirroksia autoista, junista ja muista mekaanisista koneista vuosikymmenten varrelta. Itse ostin kirjan joululahjaksi.

 Kiitos elämäntyöstäsi Yasuo Ōtsuka!  

 

Kolmiulotteinen Studio Ghibli - Uhka vai mahdollisuus?

Studio Ghibli ja NHK julkaisivat eilen ensimmäiset kuvanäytteet Goro Miyazakin tulevasta televisioelokuvasta Aya and the Witch, joka perustuu kirjailija Diana Wynne Jonesin (Liikkuva linna) lastenkirjaan nimeltä Earwig and the Witch (2011). Julkaistujen kuvien visuaalinen ilme on puhuttanut sosiaalisessa mediassa, koska kyseinen elokuva tulee olemaan Ghiblin ensimmäinen täysin tietokoneella piirretty elokuva. Elokuvan kestoksi on ilmoitettu 82 minuuttia ja se aiotaan julkaista Japanin yleisradiossa ensi talvena.

Studio Ghibli joutui lakkauttamaan muutamaksi vuodeksi kokonaan animaatioyksikkönsä, kun Hiromasa Yonebayashin ohjaama Joan G. Robinsonin lastenkirjaan perustuva Marnie – tyttö ikkunassa -elokuva valmistui vuonna 2014. Tämän vuoksi Yonebayashi päätti tuottaja Yoshiaki Nishimuran kanssa jättää Ghiblin ja perustaa uuden ghiblimäisen animaatiopajan, Studio Ponocin. Goro Miyazaki puolestaan ohjasi viimeksi Polygon Picturesin ja Studio Ghiblin kanssa Astrid Lingrenin kirjaan perustuvan Ronja, ryövärintytär -animesarjan (2014–2015). Goro Miyazaki on päättänyt toistaiseksi siirtyä tietokoneanimaatioiden pariin, mutta Hiromasa Yonebayashi on jatkanut käsinpiirrettyjen animaatioelokuvien parissa elokuvallaan Mary ja Noidankukka (2017). On hyvin todennäköistä, että Ghiblillä tullaan Hayao Miyazakin tulevan elokuvan jälkeen jatkamaan tietokoneanimaatioiden parissa, koska tietokoneanimaatioista on tullut 2000-luvulla valtavirtaa kansainvälisessä elokuvateollisuudessa.

Studio Ghibli on saavuttanut maailmankuulun maineensa studiona, joka tuottaa visuaalisesti upeita ja yksityiskohtaisia piirroselokuvia. Tämän vuoksi monien kriittisten kommentoijien mielestä Goron tuleva elokuva tahraa Ghiblin maineen. Itse puolestani uskon hänen kokeilunsa rikastuttavan Ghiblin elokuvakirjoa entisestään. Vaikka Aya on toteutettu täysin tietokoneella, sen hahmomallit ovat selkeästi Ghiblin perinteitä kunnioittavia. Sen hahmokaartin ulkonäkö mukailee erityisesti kasvojen osalta kaksiulotteista piirrostyyliä, jonka Hayao Miyazaki ja Isao Takahata omaksuivat työskennellessään Toei Animationilla 1960-luvulla. Hahmot ja taustakuvat sisältävät huomattavasti enemmän tekstuureja kuin Goron ohjaama Ronja, jonka visuaalinen ilme on hyvin yksinkertainen ja karu. Osaavissa käsissä tietokoneanimaatio luo aivan uusia kuvallisia mahdollisuuksia tuleville Ghibli -elokuville.

Toisin kuin kaksiuloitteisessa animaatiossa, kolmiuloitteisessa animaatiossa yksittäiset kuvat heräävät kunnolla eloon vasta liikkeessä, joten pelkkien pysäytyskuvien kautta on vaikea arvioida lopullisen elokuvan animaation tasokkuutta. Ottaen huomioon Studio Ghiblin perinteet animaatioelokuvien tuottajana uskon, että Aya tulee näyttämään studion aiempia piirrosanimaatioita eloisammalta. Japanissa käsinpiirretyt animaatiot animoidaan säästösyistä usein kolmosilla (8 kuvaa / sekunti), mutta tietokoneanimaatio animoidaan yleensä aina ykkösillä (24 kuvaa / sekunti) eli täydellä animaatiolla, jolloin hahmojen liikkeet ovat koko ajan täysin sulavia.

Nykyisin Japanissa osataan tehdä yhtä hienoja tietokoneanimaatioita kuin länsimaissa. Itse olen hyvin vaikuttunut Marza Animation Planetin (Sonic the Movie) ja TMS Entertainmentin uudesta Lupin III: The First -elokuvasta (Takashi Yamazaki, 2019), joka on koko kestonsa ajan riemukas visuaalinen ilotulitus. Uskallan jopa väittää, että kyseinen elokuva on muun muassa hahmojen kasvotekstuurien osalta Studio Ghiblin tulevaa elokuvaa asteen verran hienompi, koska ghiblimäisen sileät ja yksinkertaiset kasvomallit eivät näytä tietokoneanimaatiossa yhtä eloisilta kuin rosoiset ja epätasaiset kasvot, joiden luomiseen The First -elokuvassa on kiinnitetty erityistä huomiota.

Uutuutena Lupin III -fanisivultani löytyy nyt kääntämäni suomenkielinen tekstitysraita Lupin III: The First -elokuvalle. Fanisivulleni pääsee klikkaamalla blogini sivupalkin kuvaketta.

Käsinpiirrettyjen Studio Ghibli -animaatioiden ystäville on luvassa kuitenkin vielä Hayao Miyazakin How Do You Live? -elokuva. Miyazaki on väittänyt, että hänen elokuvansa saavat sisältää enintään 10% digitaalista animaatiota eli hänen tuleva teoksensa tulee kunnioittamaan Ghiblin perinteistä animaatiotuotantoa. Piirrosanimaation valmistuksesta johtuvan suuren työmäärän vuoksi How Do You Live? ei alkuperäisestä aikataulustaan poiketen valmistu vielä pariin vuoteen. Elokuvan tuottaja Toshio Suzuki paljasti viime vuoden lopussa, että elokuvaa varten on tuotettu valmista animaatiota vasta yli puolen tunnin edestä.

Luultavasti Studio Ghibli suhtautuu ensimmäiseen tietokoneanimaatioonsa varauksella faniensa tavoin, koska Goron teosta ei julkaista poikkeuksellisesti elokuvateattereissa. Toivon, että sen ensimmäinen televisioesitys kerää sen verran katsojia, että elokuva pääsee laajempaan levitykseen myös Japanin ulkopuolelle. Varmaa on ainakin se, että Aya and the Witch kerää huomiota animepiireissä ympäri maailman, niin hyvässä kuin pahassa.

Kummasta pidät enemmän: Piirrosanimaatiosta vai tietokoneanimaatiosta? Kerro myös perustelusi.

Cagliostron linna - Klassikon 40-vuotispäivä

Tasan 40 vuotta sitten eli 15.12.1979 julkaistiin Japanissa Hayao Miyazakin ohjaama Lupin III -elokuva, Cagliostron linna. Cagliostron linna on Miyazakin ohjaamista anime-elokuvista ensimmäinen ja siitä on vuosien saatossa muodostunut maailmanlaajuisesti levitetyin ja tunnetuin Lupin III -elokuva. Elokuvasta otettuja vaikutteita voi huomata monissa myöhemmissä animaatioteoksissa kuten Disneyn Basil Hiiressä (1986), Warnerin Batmanissa (1992) ja Foxin Simpsoneissa (2007).

Juhlavuoden kunniaksi Helsingin Kino Engel esitti Cagliostron linnaa muutaman erikoisesityksen verran viime keväänä ja tällä hetkellä elokuvan tuoretta 4K-kopiota näytetään Japanin elokuvateattereissa 4D-esityksinä viime viikolla julkaistun Lupin III: The First -elokuvan rinnalla.

Tässä pieni näyte Caglioston linnan uudesta 4K-masterista.

Lupin III: The First menestyy Japanissa

Lupin III: The First oli viime viikonlopun toisiksi katsotuin elokuva Japanin lippuluukuilla. Kyseisen viikonlopun katsotuin elokuva oli Disneyn Frozen 2. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että tämä kolmiulotteinen elokuva tulee menestymään paremmin kuin 40 vuotta sitten julkaistu Cagliostron linna, jota pidettiin aikoinaan floppina, kun sen tuottoja verrattiin sitä edeltäneeseen Lupin III -elokuvaan nimeltä Mysteerinen Mamo.

Tutustu Lupinin historiaan tarkemmin fanisivustoltani, jonka linkki löytyy blogini sivupalkin mainoksesta.

Vilkaise lisätietoa tietokoneanimoidusta Lupin III -elokuvasta: Lupin III: The First

Lupin III: The First

Olen kuluneen vuoden omistanut blogijulkaisuni Lupin kolmannelle, Japanin tunnetulle kulttuuri-ikonille käännöksieni ja hahmon historiaa käsittelevien julkaisujen muodossa. Fanisivustooni pääset tutustumaan blogini sivupalkista.

Vuosi 2019 on ollut monella tapaa erityinen vuosi Lupin III -tuoteperheelle ja se huipentuu tänään, kun Japanissa saa ensi-iltansa ensimmäinen kokonaan tietokoneella animoitu Lupin III -elokuva: Lupin III: The First, jonka on ohjannut Takashi Yamazaki. Tämä Tohon levittämä Lupin III -elokuva, jonka animaation laatu vetää vertoja jopa Pixarin tuotannoille, on suunniteltu ulkomaan levitykseen, ja se aiotaan julkaista näillä näkymin ainakin Italiassa ja Espanjassa vuonna 2020. Olisi mahtavaa, jos leffa löytäisi tiensä myös Suomeen, sillä sen tekninen taso ja visuaalinen iloittelu on suorastaan mykistävää. Elokuvan viralliset verkkosivut löytyvät tästä.

Tässä vielä esimakua elokuvauutuudesta, jonka sisältämä vauhdikas takaa-ajo on toteutettu selkeästi Cagliostron linnan ja Fuman salaliiton hengessä. Toivottavasti tämä suuren budjetin elokuva menestyy ja lisää ihmisten halua tutustua Lupinin seikkailuihin.

             

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!

Lupin III – Suomen piilopaikka

Kesän iloksi olen jälleen avannut Lupin III -fanisivustoni uudistetussa muodossa. Uudistettu sivustoni on samalla suomenkielinen kunnianosoitus keväällä menehtyneelle Lupinin luojalle, Monkey Punchille. Tulen myös julkaisemaan blogissani muutaman tekstin Lupiniin liittyen pitkin kesää. Ensimmäisenä vuorossa on esittely Hayao Miyazakin ohjaamasta Cagliostron linnasta.

Lupin III – Suomen piilopaikka -sivustoni sisältää laadukkaat käännökset Monkey Punchin luoman mestarivarkaan ensimmäisistä anime-elokuvista: Mysteerinen Mamo, Cagliostron linna, Baabelin kulta ja Fuman salaliitto. Lisäksi olen kääntänyt sarjan kuuluisimmat tv-jaksot: Albatrossi: Kuoleman siivet ja Aloha, Lupin.

Fanisivustoltani löytyy juttuja muun muassa suomennetuista elokuvista, kääntämisestä ja Lupinin historiasta Suomessa. Toivon, että fanisivustoni rohkaisee suomalaisia tutustumaan kesällä Lupinin vauhdikkaaseen maailmaan!

Fanisivustoni linkki löytyy blogini sivupalkin mainoksesta!

Mestarivaras Lupin III puhuu suomea

Olen luonut Suomen ensimmäisen Lupin III -fanisivuston näin joulun ajan iloksi.

Suomen piilopaikka -sivustoni sisältää laadukkaat käännökset Monkey Punchin luoman mestarivarkaan ensimmäisistä anime-elokuvista: Mysteerinen Mamo, Cagliostron linna, Baabelin kulta ja Fuman salaliitto. Lisäksi olen kääntänyt sarjan kuuluisimmat tv-jaksot: Albatrossi: Kuoleman siivet ja Aloha, Lupin.

Suosittelen lukijoitani katsomaan erityisesti Hayao Miyazakin Cagliostron linnan.

Käsittelen Lupin III -animea tarkemmin fanisivustollani ja sieltä löytyy juttuja muun muassa suomennetuista elokuvista, kääntämisestä ja Lupinin historiasta Suomessa.

Toivon, että fanisivustoni rohkaisee suomalaisia tutustumaan Lupinin vauhdikkaaseen maailmaan!

Pääset tutustumaan fanisivustooni linkistä, joka löytyy blogini sivupalkin mainoksesta!

Äänivuodot vanhoissa animaatioelokuvissa

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi esi-digitaaliajan animaatioissa alkuperäiskieliset äänet kuuluvat joskus hyvin selvästi dubbauksien alta?

Monissa magneettinauha-ajan animaatioissa musiikki & tehosteraidoilla esiintyi ns. ”äänivuotoa”, jolloin ääniraitakopioon, jonka oli tarkoitus sisältää pelkästään musiikit ja tehosteet, saattoi tallentua myös alkuperäisversion dialoginauhan ääniä. Tämä johtui siitä, että kaikki nämä ääninauhat olivat läheisessä kosketuksessa toistensa kanssa nauhurissa, jonka avulla alkuperäisversion master-kopiotkin luotiin. Nykyisin tällaiset "vuotojen korjaustoimenpiteet" olisivat mahdoton tehtävä, sillä harvat studiot ovat säilyttäneet alkuperäisiä äänielementtejä. Yleensä erillisiä nauhoja, joita oli sisällöltään kolmenlaisia (dialogiraitoja, tehosteraitoja, musiikkiraitoja), ei säilytetty miksausta pidempään, koska kelat veivät tolkuttomasti säilytystilaa. Niitä haluttiin jyrätä ja käyttää uudelleen tulevissa tuotannoissa. Monet studiot varastoivat vain sekä alkuperäisversion että musiikki & tehosteraidan ulkomaisia dubbauksia varten. Osa studioista, kuten Toei Animation, halusi säästää varastointitilaa jyräämällä myös monien tv-sarjojen alkuperäisversioiden masterit. Ne saattoivat säilyttää vain ns. optisen kopion, joka kuluu todella helposti ajan ja käytön myötä (särö ja kohina lisääntyy). Monet vanhojen animaatioiden uudelleenjulkaisut, jotka perustuvat optisiin ääniraitakopioihin, ovat nykyisillä äänentoistolaitteilla kivuliasta kuunneltavaa. Onneksi sentään lähes kaikkien animaatioiden alkuperäiset negatiivit on säilytetty. Muuten filmien restaurointi olisi yhtä tuskallista. Ainoastaan musiikki & tehosteraidoista on miltei säännönmukaisesti säilytetty alkuperäisen äänimasterin pohjalta luotu kopio, joka ei säröile ja kohise - ainakaan yhtä pahasti kuin optiset kopiot. Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen tätä videota:

Kysyin näistä animaatioissa ilmenevistä äänivuodoista hiljattain Anime News Networkin Answermanilta ja hän julkaisi nyt niihin liittyvän perusteellisen kirjoituksen.

Tämä kannattaa ehdottomasti lukea: Answerman

Kiitos / Thank you, Justin.

Isao Takahata (1935-2018)

Yksi Japanin arvostetuimmista animaatio-ohjaajista, Isao Takahata (82), on kuollut.

Takahata perusti 1980-luvun puolivälissä Studio Ghiblin yhdessä ohjaaja Hayao Miyazakin ja tuottaja Toshio Suzukin kanssa. 

Tokion yliopistossa ranskalaista kirjallisuutta opiskelleen Takahatan ura animaatioiden parissa alkoi Toei Animation studiolla 1960-luvulla, jossa hän tapasi ensimmäistä kertaa Miyazakin. Takahatan ensimmäinen elokuvaohjaustyönsä oli Horus, auringon prinssi (1968), joka ei menestynyt aikanaan elokuvateattereissa, mutta sen sisältämiä animaatiollisia ratkaisuja pidetään uraaurtavina animen historiassa. Takahata vaikutti urallaan sekä tv-animen saralla, erityisesti World Masterpiece Theater-sarjojen ohjaajana (Alppien Heidi, Marco, Annan nuoruusvuodet) että pitkien anime-elokuvien ohjaajana (Sellisti Gauche, Tulikärpästen hauta, Eilisen kuiskaus, Pom Poko ja Naapurini Yamadat). Elokuvista neljä viimeiseksi mainittua ja hänen viimeinen ohjaustyönsä Prinsessa Kaguyan taru (2013) toteutettiin Studio Ghiblillä. Takahata ja Suzuki olivat myös mukana hollantilaisen animaattorin, Michael Dudok de Witin, Punainen kilpikonna (2016) -elokuvan teossa.

Tulikärpästen hauta on yksi Isao Takahatan kuuluisimmista ohjauksista.

Takahata tuli tunnetuksi sekä arvostetuista elokuvaohjauksistaan että omaperäisestä ohjaustyylistään. Hän esimerkiksi vierasti piirtämistä, joten hän pyrki aina haalimaan työryhmäänsä itseään kyvykkäämpiä taiteilijoita. Hän tapasi ohjata alaisiaan ehdotelmilla ja sanallisen kuvailun keinoin. Tällöin sekä ohjaajan visio että piirtäjän oma kädenjälki näkyivät lopullisissa piirroksissa. 

Takahatan ohjaustyyli poikkesi periaatteeltaan vahvasti kolleegansa Hayao Miyazakin tyylistä. Miyazaki pyrkii vaikuttamaan lopullisen elokuvan ulkoasuun piirtämällä itse hyvinkin yksityiskohtaiset storyboard-kuvat, joita hänen alaistensa on jäljiteltävä tarkasti. Miyazakilla on myös tapana korjata paljon alaistensa piirroksia henkilökohtaisesti jälkikäteen, jotta hänen visionsa välittyisi elokuvan jokaisessa kohtauksessa. 

Syy, miksi Takahata on jäänyt useasti Miyazakin varjoon johtuu luultavasti hänen valitsemistaan elokuvateemoista. Suurin osa Miyazakin ohjauksista on sidottu enemmän tai vähemmän fantasioihin, kun taas Takahata käsitteli elokuvissaan enemmän realismia. Siitä huolimatta Miyazaki on useissa haastatteluissa todennut, että Takahata oli hänen urallaan alullepaneva voima, joka sai hänet kääntymään pysyvästi animaation pariin ja jatkamaan urallaan tähän päivään asti. Miehet olivat aina elokuvia tehdessään kilpailijoita keskenään ja tämä keskinäinen kilpailu kuullemma auttoi heitä aina pistämään parastaan elokuviensa eteen.

Tässä perusteellisessa haastattelussa Isao Takahata puhuu animaatiourastaan ja viimeisestä elokuvastaan Prinsessa Kaguyan taru.

Kannattaa vilkaista myös tätä Takahatalle kunniaa tekevää retrospektiiviä. 

Isao Takahatan ainutlaatuinen animaatioperintö tulee varmasti koskettamaan vielä monia sukupolvia, niin animaation kuin elokuvan ystäviä. Viimeisestä videosta löytyy Hayao Miyazakin muistopuhe ohjaajakollegalleen.

Kiitos elämäntyöstäsi Isao Takahata!