Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tom ja Jerry. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tom ja Jerry. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Kielletyt piirretyt – Animaatioiden sensuuri maailmalla



Elokuvasensuuri on asia, joka nousee uutisaiheeksi aina tasaisin väliajoin erityisesti Pohjois-Amerikassa, joka on yksi maailman elokuvateollisuuden keskittymistä. Nykyisin keskenään kilpailevat suuret ja ansioituneet viihdeyritykset pyrkivät pitämään yllä siistiä julkisuuskuvaa, jonka pönkittämiseksi kaikki vähänkin arveluttava sisältö pyritään kitkemään pois uusista elokuvista. Tällainen kaikkien yleisöjen kosiskelu on kunnianhimoinen tavoite, mutta lähes mahdotonta toteuttaa. Elokuva on aikansa tuote, joka heijastaa enemmän tai vähemmän valmistusaikansa yhteiskunnallisia tapoja ja asenteita. Siksi monet elokuvat vanhenevat hyvin nopeasti alati muuttuvassa maailmassa.

Elokuvastudiot joutuvat jatkuvasti ottamaan sosiaalisessa mediassa monenlaista palautetta vastaan liittyen vanhojen ja uusien elokuvien sisältöön. Osa yleisöstä haluaa elokuvantekijöiden vaikuttavan epäsuorasti yhteiskunnassa vallitseviin normeihin elokuvien sisällön kautta. Kuvitteellisten hahmojen pitäisi elää yhteiskunnassa kulloinkin hyväksi havaittujen normien mukaisesti, tai muuten osa yleisöstä ilmaisee sosiaalisessa mediassa karttavansa kyseistä elokuvaa, ja kehottaa muidenkin tekevän samoin. 

Jotta elokuvat saisivat nykyisin mahdollisimman paljon katsojia, erilaisista lähtökohdista annetun palautteen pohjalta studioiden johtoporras valvoo uutuuksien sisältöä. Tällaisesta yleisöä kosiskelevasta ja sisältömuutoksilla kohua herättäneestä elokuvasta on erinomainen esimerkki juuri ensi-iltansa saanut Space Jam: Uusi legenda.


Sensuroitu Space Jam


Warner Bros. -studion Space Jam: Uusi legenda (2021), on puhututtanut ihmisiä monella tavalla tänä kesänä. Elokuva on löyhä jatko-osa Space Jam -elokuvalle, joka oli valtaisa kassamagneetti ympäri maailman vuonna 1996. Toisin kuin edeltäjänsä, Uusi legenda on herättänyt paljon keskustelua ennakkoon sosiaalisessa mediassa, ja yksi keskustelun teemoista on ollut elokuvan päivittäminen 2020-luvulle. Päivitys ei ole koskenut pelkästään elokuvan visuaalista ilmettä, joka sekoittaa nyt sekä kaksiulotteista että kolmiulotteista animaatiota, vaan myös siinä esiintyviä hahmoja. Itse asiassa uudistukset ovat johtaneet yhden hahmon sensuuriin.





Warner on virallisesti ilmoittanut kieltävänsä vuonna 1945 ensiesiintymisensä tehneen piirroshahmo Henry Haisulin käyttämisen kaikissa tulevissa animaatioprojekteissa kuten Uudessa legendassa. Tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa New York Timesin Charles M. Blown kirjoittamassa kolumnissa haisunäädän väitetään normalisoivan seksuaalista häirintää. Hän ei kuitenkaan mainitse sitä, että Henryn jahtaama Penelope-kissa välttelee ensisijaisesti haisunäätää sen erittämän pahan hajun vuoksi. Muutamissa lyhäreissä asetelma käännetään jopa päälaelleen, jolloin näyttelijä Charles Boyerin mukaan karrikoitu Henry joutuu itse pakenemaan yli-innokkaita naaraita hävitettyään ominaishajunsa. Huumori Henryn tähdittämissä piirretyissä perustuu ihastumisen motivoimaan takaa-ajoon, jossa molemmat osapuolet saivat kuonoonsa tasavertaisesti.

Kohun keskellä Uuden legendan tekijät ovat kertoneet, että elokuvan alkuperäinen ohjaaja Terence Nance suunnitteli kohtauksen, jossa laulaja-näyttelijätär Greice Santo ja LeBron James läksyttävät Henry Haisulia kourinnasta. Kyseisessä kohtauksessa Henry yrittää iskeä Santon, koska Penelope-kissa on hakenut itselleen lähestymiskiellon. Uuden legendan ohjaajan vaihduttua Henryn kohtaus päätettiin hyllyttää. Kuuleman mukaan erityisesti Santo on ollut pettynyt kohtauksensa poistoon, sillä hänestä se olisi ollut opettavainen eikä seksistinen.



Henry Haisulin hahmoa on 2000-luvulla muutettu nykypäivän asennekulttuuriin sopivammaksi esimerkiksi New Looney Tunes -sarjaa varten, jossa hahmosta muovattiin James Bondin tyylinen salainen agentti, jolla on hyvin hienostuneet käytöstavat. Nykypäivään mukautettu Henry Haisuli ei ole toistaiseksi saanut osakseen negatiivista kritiikkiä. Pitäisikö hahmo hylätä kokonaan tästä huolimatta?

Järjestin aiheesta kyselyn Animaatio-blogin Twitterissä. Kyselyyn vastanneista 32:sta henkilöstä noin puolet pitivät Henry Haisulin täydellistä hävittämistä järjettömänä ratkaisuna. Haisulin lisäksi kohua on herättänyt myös vuonna 1953 ensiesiintymisensä tehnyt Meksikon nopein hiiri, Speedy Gonzales, jonka esittämisessä Warner on hyvin säästeliäs. On kuitenkin huvittavaa, että hiiren esittämiskieltoa vastustivat äänekkäimmin meksikolaiset itse silloin, kun Cartoon Network poisti Speedyn ohjelmistostaan vuosituhannen taitteessa. Kohuista huolimatta Speedy tullaan näkemään uudessa Space Jam -elokuvassa, kuten myös ensimmäisestä elokuvasta tuttu Lola-kani, tosin vähemmän seksualisoituna versiona. Lisäksi uudessa elokuvassa Elmeri ja Viiksi-Vallu saavat käyttää jälleen tuliaseita, joiden käyttöä on karsittu 2010-luvun televisiotuotannoissa.

Looney Tunes -hahmojen lisäksi pientä polemiikkia ovat aiheuttaneet muutkin Uuden legendan sivurooleissa esiintyvät hahmot, jotka ovat peräisin sekä perheille että aikuisille suunnatuista Warnerin elokuvista. Yksi niistä on Stanley Kubrickin väkivaltainen Kellopeliappelsiini (1971), jonka seksuaalista väkivaltaa kaihtamattomat konnat saavat esiintyä vapaasti uudessa Space Jamissa. Tämän perusteella esimerkiksi Henry Haisulin sensuroiminen tuntuu Warnerilta järjettömältä moralisoinnilta. Voit katsoa maailman ensi-iltansa saaneen Space Jam - Uusi legenda -elokuvan toisen trailerin alapuolelta.



Space Jam: Uusi legenda on visuaalisesti näyttävä elokuva ja se on pullollaan viittauksia Warnerin elokuvatuotantoihin. Tarinan keskiössä on koripallotähti LeBron Jamesin kasvutarina paremmaksi isäksi. Kyseessä on puhdas viihde-elokuva, joka mukailee ensimmäisen Space Jamin asetelmaa. Juoni on alkuperäisen elokuvan tapaan köykäinen, mutta sen pystyy arvaamaan jo elokuvan mainoksista. Elokuvan avausviikonlopun tulos (31,65 miljoonaa dollaria) on paras kaikista korona-aikana Warnerin julkaisemista elokuvista. Elokuva on myös ilman ylimääräistä maksua katsottavissa HBO Max -suoratoistopalvelussa.

Jatko-osan kunniaksi myös alkuperäinen Space Jam -elokuva on ollut kesäkuusta lähtien katsottavissa HBO Nordic -suoratoistopalvelussa, mutta ei leikkaamattomana versiona. Suoratoistettavasta versiosta on postettu muutamien repliikkien ohella aseella osoittelua, hahmojen räkimistä sekä viittauksia pissaamiseen ja erotiikkaan. On hyvin poikkeavaa, että elokuvaa sensuroidaan suoratoistoa varten, mutta näemmä Warner haluaa aiemman elokuvan olevan linjassa Uuden legendan kanssa sisältönsä suhteen.

Monilta osin Space Jam on hyvä ajankohtainen esimerkki animaatioelokuviin kohdistuvasta sensuurista, jota tehdään sekä vanhoihin että uusiin elokuviin. Jotta aihetta voisi ymmärtää paremmin, kokoan yhteen vähän elokuviin kohdistuvan sensuurin historiaa, sen ilmenemismuotoja, ja siihen liittyviä erinäisiä syitä.


Yhdysvaltojen sensuurihistoria


Animaatioiden ja muidenkin yhdysvaltalaisten valtavirtaelokuvien sensuuriin vaikutti Haysin ohjeistoksi kutsuttu elokuvien tuotantosäännöstö (eng. Motion Picture Production Code) eli itsesensuuri vuosien 1930–1968 aikana. Ohjeisto nimettiin Will H. Haysin mukaan, joka vastasi ohjeiston määrittelystä vuodesta 1922 eteenpäin. Säännöstö kielsi esittämästä elokuvissa muun muassa alastomuutta, seksuaalisia viittauksia, rikollisuuden ihannointia, päihteiden käyttöä, uskonnon rienaamista, sekä rotujen välisiä sukupuolisuhteita ja seka-avioliitoja. Vuonna 1934 National Legion of Decency -järjestö uhkaili yhdysvaltalaisia elokuvatuottajia boikotilla, mikäli julkisesti esitettävien elokuvien moraali ei kehittyisi. Uhkauksen vuoksi Hays määräsi uuden säännön, jonka mukaan jokainen julkinen elokuva piti tarkastuttaa etukäteen Haysin toimistolla. Elokuvaa ei päästetty laajaan teatterilevitykseen, mikäli siltä puuttuisi virallinen Haysin toimiston hyväksyntä. Tästä alkoi varsinainen elokuva-alan itsesensuuri, jota ylläpidettiin sakkorangaistuksen uhalla. Ohjeiston merkitys hälventyi vasta 1950-luvulla, ja lopulta se korvautui nykyisellä elokuvien luokittelujärjestelmällä vuonna 1968.




Elokuvayhtiöt noudattivat Haysin ohjeistoa vapaaehtoisesti, jolloin viranomaisten sensuuri alkoi hälventyä. Kirjallisuudessa ja näytelmissä esiintyviä rankkoja ja väkivaltaisia kohtauksia siistittiin elokuvasovituksiin. Menettelyn tulosta on muun muassa Tuulen viemää (1939) -elokuvan varjokuvina esitetty synnytyskohtaus, ja kovisten kiroilun sievistäminen muotoon "Voi pojat!", sillä jopa parahdus "Hitto!" oli liian voimakasta kielekäyttöä. Kiroilu toi elokuvan tuottajalle 5 000 dollarin sakon. Toisen maailmansodan aikana tuotetut propagandaelokuvat, kuten Disneyn Oscarilla palkittu Der Fuehrer's Face (1943) piti suunnitella Haysin ohjeistuksen raameihin sopivaksi, vaikka niiden sisältö oli kyseenalaisempaa ja poliittisempaa kuin tyypillisissä valtavirtaelokuvissa. Sitä vastoin sotajoukoille tarkoitettuja propagandaelokuvia ei tarvinnut ennakkotarkastaa, ja siksi monet niistä, kuten Warnerin Alokas Snafu -opetusanimaatiot, sisälsivät valtavirtaelokuvista poiketen voimakkaampaa kiroilua ja paljasta pintaa. Sota-ajan poikkeusolojen seurauksesta valtavirtaelokuvienkin sallivuuden rajat venyivät vähitellen ja elokuvantekijät oppivat jopa kiertämään löyhentyneitä sisältörajoituksia.

Elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock otti Haysin ohjeistuksen haasteena. Hän suunnitteli suutelukohtauksen, joka olisi teknisesti esityssääntöjen mukainen, mutta niiden hengen vastainen. Elokuvasuudelman sallittu enimmäiskesto oli tuolloin vain kolme sekuntia, mutta Hitchcockin elokuvassa Notorious – kohtalon avain (1946) on peräti kolmen minuutin mittainen suutelujakso, koska näyttelijöiden huulet irtoavat välillä toisistaan. Elokuvasuudelman merkitys korostui amerikkalaisessa elokuvassa seksikiellon vallitessa.




Kovimman sensuurin ulkopuolelle jäivät usein taiteellisina pidetyt, esimerkiksi William Shakespearen näytelmistä sovitetut, elokuvat, ja animaatiot. Warnerin animaatioiden parissa työskennelleet ohjaajat Tex Avery, Bob Clampett ja Frank Tashlin pyrkivät venyttämään sallivuuden rajoja lisäämällä piirrettyihin myös kiellettyä materiaalia, jotta sensuurin rima madaltuisi vähitellen. Jotkin piirroselokuvat, kuten Tex Averyn Red Hot Riding Hood (1943) joutuivat sensuurin syyniin jo suunnitteluvaiheessa, mutta saivat lopulta vapauksia kielenkäytön ja väkivallan osalta toisin kuin näytellyt elokuvat. Kuitenkin esimerkiksi Fleischerien Betty Boop -lyhärien sisältämä erotiikka vesitettiin kiristyneen sensuurin vuoksi vuoden 1934 jälkeen, ja sen seurauksena hahmo haudattiin vuosikymmenen lopussa. Alapuolelta löytyvät Betty Boopin hahmomallit ennen ja jälkeen Haysin ohjeistuksen.




Haysin ohjeiston on arveltu vaikuttaneen siihen, että yhdysvaltalaisiin elokuviin syntyi jyrkkä kahtiajako hyvän ja pahan välille. Myös disneymäisten helppojen onnellisten loppujen yleistymisen on arveltu olleen seurausta ohjeistosta. Ohjeistoon tehtiin useita muutoksia, tarkennuksia, poistoja ja lisäyksiä myöhempinä vuosikymmeninä.

Elokuvien lisäksi televisiokanavien ohjelmiin kohdistunut sensuuri on yleistä Yhdysvalloissa. Kanavat pyrkivät poistamaan kaiken lapsille sopimattoman sisällön elokuvateattereita varten tehdyistä animaatioista, kun niitä esitetään lastenaamuissa. Lisäksi varta vasten kanaville tuotetuista animaatiosarjoista kitkettiin tilaajien ja vanhempien lähettämien pyyntöjen mukaisesti pois kaikki sellainen materiaali, joka koettiin epäsopivaksi lapsille. Esimerkiksi Hanna-Barbera -studion Scooby-Doo (1969) -sarjat laadittiin televisiokanavien asettamien sisältövaatimusten mukaisiksi, toisin kuin Johny Quest (1964) -sarja, jota päädyttiin leikkaamaan televisiouusintoja varten. Näiden ja monien muiden animaatiosarjojen tuottaja Joseph Barbera kertoi haastattelussa vuonna 1985 kanavien harjoittamasta animaatiosensuurista. Voit katsoa haastatteluvideon tästä.



Suomen sensuurihistoria


Suomessa elokuvasensuuri oli hyvin yleistä viime vuosisadalla. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan Suomessa esitettäväksi ei hyväksytty hyvien tapojen vastaisia, epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia elokuvia, tai sellaisia elokuvia, joiden esittäminen saattoi vaarantaa yleistä järjestystä, turvallisuutta, maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin. Nämä kiellot kumottiin vasta vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat ikärajojen määräämistä varten. Elokuvatarkastamon jälkeen ikärajoja on valvonut Suomessa Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. 




Vaikka Suomessa oli Pohjoismaiden tiukin videolaki 1980-luvulla, animaatiot pääsivät markkinoille sensuroimattomina ilmoitusmenettelyn kautta. Jos Suomessa julkaistuissa animaatiokaseteissa esiintyi sensuuria, leikkaukset oli teetetty VHS-julkaisuja varten ulkomailla. Esimerkiksi Hopeanuolen kaltaiset animejulkaisut kulkeutuivat videokasetteina Suomeen muiden Pohjoismaiden kautta, eikä niitä sensuroitu varta vasten Suomen markkinoita varten. Vuonna 1987 hyväksyttiin Suomessa videosensuurilaki, joka kielsi kokonaan levittämästä alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Käytännössä laki johti elokuvien leikkaamiseen ja muokkaamiseen, jotta videolevitykseen suunnattu elokuva saataisiin sisällytettyä K16-luokkaan. Laki korvattiin tammikuussa 2001 voimaan tulleella kuvaohjelmalailla, joka lopetti elokuvien ennakkosensuurin. Sensuurin hälvettyä levittäjät ja elokuvastudiot halusivat kuitenkin vältellä mainekolhuja, joita saattaisi seurata vanhentuneita asenteita sisältävien elokuvien esittämisestä nykykatsojille. Tämän vuoksi tallennejulkaisuihin alettiin lisäämään sisältövaroituksia, jotka varoittaisivat katsojaa etukäteen elokuvien vanhentuneesta sisällöstä. 

Joissain maissa, kuten Japanissa, ei ole aikoinaan ollut käytössä kuin kaksi ikärajaa: Sallittu ja K18. Käytäntö heijastui myös elokuvien markkinointiin, kuten trailerien sisältöön. Kun Studio Ghiblin Prinsessa Mononoken (1997) trailereita suunniteltiin, ohjaaja Hayao Miyazaki neuvoi tuottaja Toshio Suzukia valitsemaan tv-mainoksiin kaikkein verisimmät kohtaukset elokuvasta, jotta vanhemmat osaisivat olla viemättä liian nuoria lapsia elokuvateatteriin.


Sensuurin monet muodot



Vaikka väkivalta ja seksi ovat tyypillisimmät sensuurin kohteet, animaatioiden sensuuri ulottuu myös muihin osa-alueisiin. Kuten aiemmin kerroin, vanhojen elokuvien sisältövaroitukset yleistyivät 2000-luvulla Disneyn ja Warnerin kaltaisten isojen studioiden tallennejulkaisuissa, mikäli piirretyt sisältävät vanhentuneita asenteita tai karikatyyrejä. Siksi Disneyn suoratoistopalvelussa on päädytty sensuroinnin sijaan asettamaan Dumbon (1941) ja Peter Panin (1953) kaltaisten elokuvien eteen pelkästään sisältövaroitus. 




Aina kuluttajille suunnatut varoitukset eivät riitä, vaan joskus vanhoja elokuvia päädytään muokkaamaan jälkikäteen nykyaikaan sopivaksi, tai jopa hävittämään valtavirran tietoisuudesta. Hyvä esimerkki myöhemmin muokatusta teoksesta on Disneyn Fantasia (1940), jossa esiintynyttä Auringonkukaksi nimettyä kentauria ei ole näytetty elokuvassa enää vuosikymmeniin. Täydellinen esittämiskielto on langetettu myös muutamien klassikkojen päälle, joihin lukeutuvat muun muassa Disneyn Vanhat tarinat (1946) ja Warnerin 11 sensuroitua Looney Tunes -piirrettyä (Censored Eleven). Joskus levittäjä päätyy muuttamaan julkaistua tuotetta negatiivisen palautteen seurauksena. Esimerkiksi Bugs Bunny Nips The Nips -lyhärin sisältänyt laserlevy vedettiin pois markkinoilta, koska JACL koki propagandapiirretyssä esiintyneet japanilaiskarikatyyrit rasistisiksi ja koko lyhärin sopimattomaksi perheille suunnattuun kotivideojulkaisuun. Laserlevy julkaistiin lopulta uudelleen niin, että kyseinen kohulyhäri korvattiin toisella piirretyllä.




Elokuvan muokkaaminen kuvankäsittelyllä jälkikäteen (esim. Fantasian Auringonkukka) on elokuvan täydellistä esityskieltoa harvinaisempaa, ja sitä harjoittavat yleensä vain suuret elokuvastudiot. Yleisin sensurointitekniikka on leikata kohtauksia pois ja muokata ääniraitaa. MGM -studion Tom ja Jerry -piirretyissä on sovellettu näitä molempia tekniikoita. Niistä on vaihtelevasti leikattu pois esimerkiksi Blackface -vitsit, ja Tomin emäntänä esiintyneen afroamerikkalaisen Mammy Two Shoes -hahmon ääni on dubattu uudelleen televisioesityksiä varten. Uudelleendubbaus koettiin järkeväksi ratkaisuksi, koska hahmoa esittäneen Lillian Randolphin autenttinen afroaksentti koettiin 1980-luvulla liian karikatyyrimäiseksi. Silti osa televisiokanavista esittää Tom ja Jerry -lyhäreitä yhä alkuperäisellä Randolphin tähdittämällä ääniraidalla. Warner puolestaan on päättänyt ainakin muutamissa maissa piilottaa Looney Tunes -lyhäreissä esiintyneen Inky -nimisen afrikkalaispojan, vaikka hahmoa ei ole koskaan virallisesti mielletty rasistiseksi karikatyyriksi. Tummaihoisten karikatyyrien lisäksi intiaaneja ja aasialaisia esittävät karikatyyrit leikataan usein pois klassikkopiirrettyjen televisioesityksistä Pohjois-Amerikassa, mutta ulkomailla vastaaviin toimenpiteisiin ei välttämättä ryhdytä, mikäli studiot eivät estä kyseisten animaatioiden esittämistä kaikkialla. Esimerkiksi Väiski Vemmelsäären Censored Eleven -piirretty All This and Rabbit Stew (1941) on esitetty Suomen televisiossa muutaman kerran 2000-luvun alussa.



Arvaamattomat kohut ovat johtaneet usein sensuuriin. Esimerkiksi vuonna 2017 alkanut MeToo -kampanjointi asetti huonoon valoon Pixar Animation Studiosin John Lasseterin ja Ren ja Stimpy -animaatiosarjan luojan John Kristafalucin. Lasseter joutui kohun saattelemana jättämään taiteellisen johtajan aseman Pixarilla, minkä jälkeen hän on työskennellyt Skydance Animationilla. Sen sijaan Kristafaluci, johon kohdistuneet syytökset ovat olleet Lasseteria kovemmat, on toistaiseksi vetäytynyt alalta kokonaan. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, studion maine voi kärsiä negatiivisen kohun seurauksena, ja se ilmenee yleensä elokuvien jälleenmyyntiluvuissa, mikäli useat ihmiset alkavat boikotoimaan kohun kohteena olevan ihmisen tuotantoa. Esimerkiksi Hayao Miyazakin On Your Mark -musiikkivideo päätettiin jättää uudelleenjulkaisematta osana The Collected Works of Hayao Miyazaki -kokoelmaa, koska yksi siinä esiintyneistä laulajista päätyi ennen Blu-rayn julkaisua huumekohun keskelle.



Sensuuri voi olla myös alueellisesti rajattua tai huomaamatonta. Japanilaisten animaatioiden dialogin muuttaminen englanninkieliseen dubbaukseen ennen 2000-lukua oli käytäntö, jolla kulttuurisia eroja pyrittiin pienentämään japanilaisen ja amerikkalaisen yleisön välillä. Käännöksen lisäksi muutoksia saatettiin tehdä 4Kids Entertainmentin kaltaisten levittäjien toimesta animaation raameihin. Taustakuvissa näkyvien kylttien vieraskieliset kanjit peitettiin englanninkielisen tekstin alle ja jotkut objektit, kuten aseet, saatettiin kuvakäsitellä joksikin harmittomaksi välineeksi. Muun muassa animesarjat Pokemon (1997) ja One Piece (1999), joita pyrittiin markkinoimaan nuorille katsojille, muokattiin kovalla kädellä Pohjois-Amerikassa. Näitä länsimaalaistettuja animekopioita levitettiin Yhdysvaltojen kautta myös ulkomaille.



Uskonto on myös hyvin yleinen sensuuriin johtava tekijä. Islamilaisissa maissa kaikki elokuvat kokevat alueittain enemmän tai vähemmän sensuuria. Muun muassa porsaat, suutelu, eroottisuus, pulut, joulupukki, enkelit, taikuus, uhkapelit ja kiroilu ovat tyypillisiä sensuurin kohteita animaatioiden esittämiseen erikoistuneella Spacetoon -kanavalla. Lisäksi muihin kuin islamiin rinnastettavat symbolit poistetaan televisio-ohjelmista. Valtavasta sensuurista huolimatta Spacetoon -kanavan ohjelmistoon kuuluvat väkivaltaa ja paljasta pintaa sisältävät animesarjat Salapoliisi Conan (1996) ja Ranma 1/2 (1989), tosin hyvin leikattuina versioina, joissa dialogiakin on muutettu runsaasti sensuurin aiheuttamien juoniaukkojen peittämiseksi. Lisäksi jotkut arabiankieliset televisiokanavat poistavat taustamusiikin elokuvista, koska sen uskotaan häiritsevän ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä.

Välillä ihmettelen, miksi Spacetoonin kaltaiset televisiokanavat esittävät ohjelmia, joita ne joutuvat runsaasti muokkaamaan. Nähtävästi ohjelmien tilaajat ympäri maailman kuitenkin pitävät lähtökohtaisesti kaikenlaisista animaatioista, vaikka ihan kaikkea niiden sisällöstä ei voida esittää monenlaisiin sääntöihin vedoten. Vaikka ulkomailla animaatioiden sensuuri on edelleen hyvin yleistä, Suomessa sitä esiintyy hyvin harvakseltaan. 

Onko sinulla mielenkiintoisia havaintoja sensuuriin liittyen ja mitä mieltä olet animaatioiden sensuurikulttuurista?




Toivottavasti tätä artikkelia ei sensuroida!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!



                       
Animaatio blogi toivottaa kaikille lukijoilleen oikein rauhallista joulua!

Alla on William Hannan ja Joseph Barberan Tom ja Jerry-klassikko The Night Before Christmas (1941), joka virittää itseni joka vuosi joulutunnelmaan.


perjantai 22. heinäkuuta 2011

Jenkeissä klassikkoja Blu-ray:lle





Blu-ray -formaatti on vähitellen alkanut vallata myös Suomen elokuvamarkkinoita.

Voi jo selvästi aistia ilmasta sen, että suurin osa tänä vuonna julkaistavista teatterielokuvista tullaan tämän ja ensivuoden aikana julkaisemaan sekä DVD:nä että Blu-ray:nä. Itse olen toistaiseksi kokenut vasta yhden Blu-ray -elämyksen, ja verratessani kuvanlaatua DVD -versioon elokuvasta huomasin pienen mutta näkyvän tarkkuuden parannuksen Blu-ray -versiossa.

Vaikka Blu-ray on löytänyt tiensä uudempiin elokuviin, sitä ei ole vielä paljoa hyödynnetty julkaistaessa vanhempia piirroselokuvia tai lyhytfilmejä- paitsi nyt.

Warner Bros Home Entertaiment julkaisee nyt jenkeissä ensimmäisen kerran klassikkopiirrettyjen helmiä Blu-ray:nä. Yhtiö aloittaa klassikkopiirrettyjen Blu-ray -julkaisukierroksen julkaisemalla William Hannan ja Joseph Barberan ensimmäisiä Tom ja Jerry -piirrettyjä aina 1940 luvulta vuoteen 1948 saakka. Tämä tuleva Tom ja Jerry -Blu-ray julkaisu on nimeltään Tom & Jerry: The Golden Collection, Volume One, ja se aijotaan julkaista tämän vuoden lokakuussa.

Sokerina pohjalla Warner Bros. julkaisee myös ensimmäistä kertaa Looney Tunes-piirretyistä koostuvan kokoelman Blu-ray:nä nimeltään The Looney Tunes Platinum Collection, joka viimeisten tietojen mukaan tulee sisältämään 50 piirrettyä lyhärisarjan tuotantovuosien (1930-1969) varrelta. Blu-ray sisältää myös piirrettyjä, joita ei toistaiseksi ole saatavilla DVD:llä. Platinum collection aijotaan julkaista ensi syksyn aikana.

Suomen markkinoille Warner Bros. on tuonut tavanomaista löysemmin klassikkopiirretyistä koostuvia kokoelmia, lukuunottamatta ehkä Tom ja Jerry -piirretyistä koostuvia levyjä, joita on ilmestynyt tänäkin vuonna kauppoihin. Olisi tietysti mukava, että muistettaisiin uusien animaatiosarjojen lisäksi panostaa tuonnissa myös vanhempiin piirrettyihin, jotka voittavat laatuvertailuissa monet tämän päivän tusina-animaatiot.

Klassikot eivät menetä arvoaan julkaisumuodon päivittyessä.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tom and Jerry Tales saapuu Maikkarille


Sarjan tunnus.

Warner Bros Animationin vuosina 2006-2008 tuottama uusi animaatiosarja maailman kuulun kissa ja hiiri -parin seikkailuista alkaa MTV3-kanavalla lauantaina 29.1.2011. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kyseinen sarja esitetään Suomen televisiossa. Sarja on tehty kunnioittaen Tom ja Jerryn luojien, William Hannan (1910-2001) ja Joseph Barberan (1911-2006) muistoa. Barbera kerkesi toimia Tom and Jerry Tales- sarjan käsikirjoittajana ja suunnittelijana ennen kuolemaansa.

MTV3:LTA TULEVAT JAKSOT:

29.1. klo 09:00 Tom ja Jerry: Painajainen jouluna / Kukkulan kingi / Arktinen kalavaras
05.2. klo 09:00 Tom ja Jerry: Lepakkokaveri / Kalloja ja kummituksia / Sarkofagin salaisuus
12.2. klo 09:00 Tom ja Jerry: Lohikäärmeen luolassa / Keskiaikainen kiusanhenki / Kutinatanssi
19.2. klo 09:00 Tom ja Jerry: Bittiavaruusmatkailua / Robottimorsian / Rakettirepun kyydissä
...ja lisää jaksoja on odotettavissa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Nakke Nakuttaja - Hekottavan tikan tarina



Viime torstai (25.11.2010) oli merkkipäivä taas yhdelle maailman tunnetuimmalle ja pidetyimmälle animaatiosankarille. Nakke Nakuttaja täytti pyöreät 70 vuotta ja liittyi samalla vuoden muiden 70 vuotta täyttäneiden animaatiohahmojen kaartiin, johon kuuluvat Väiski Vemmelsääri (27.7.1940) ja Tom ja Jerry (10.2.1940). Myös Retulle, Tahvolle, Vilmalle ja Bettylle tämä vuosi oli juhlavuosi, sillä Kiviset ja Soraset-sarja täytti 50 vuotta (30.9.1960).

Tässä artikkelissa kerron Nakke Nakuttaja-hahmon synnystä ja menestyksestä.

ENSIESIINTYMINEN

Nakke Nakuttaja (Woody Woodpecker) oli tunnetun amerikkalaisen Walter Lantz Productions animaatiostudion piirroshahmo ja maskotti, jonka loivat yhdessä Walter Lantz Productions-yhtiön johtaja Walter Lantz sekä entinen Warner Bros animaatiostudion storyboard-veteraani Ben Hardawayn.
Naken ensiesiintyminen tapahtui Anselmi Pandan tähdittämässä piirretyssä nimeltä Knock Knock (25.11.1940). Anselmi Panda oli noina aikoina vielä Walter Lantzin piirrettyjen kirkkain tähti mutta Nakke ajoi hänen ylitseen hullulla naurullaan ja vieläkin hullummalla ulkonäöllään. Walter Lantz-yhtiön piirretyt tunnetaan hyvin niiden omaperäisestä nimestä Walter Lantz Cartune. Huomatkaa, että sana cartoon (suom. piirretty) on kirjoitettu tyyliin cartune. Kuten Disneyn Silly Symphony, Warner Brossin Merrie Melodies ja Looney Tunes sekä Harman ja Ising Studion Happy Harmonies-lyhytfilmisarjat, myös Lantzin piirretyillä oli keksitty sarjanimi, jota mikään toinen animaatiostudio ei käyttänyt.

Valttu Mursun ensiesiintyminen lyhytfilmissä nimeltä The Beach Nut (1944)

VÄSKI + REPE = NAKKE


Harva tietää, että Nakke on kahden Warner Bros-studion piirroshahmon, Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan, yhdistelmä. Tämä johtuu siitä, että Ben Hardawayn oli ennen Walter Lantzin palvelukseen astumista työskennellyt Looney Tunes-piirrettyjen parissa. Hardawayn työskenteli 30-luvun lopulla paljon Väiski-hahmon parissa. Hardawayn oli myös ohjannut vuosina 1938-1939 kaksi piirrettyä, joissa esiintyi Väiski-prototyyppi. Näissä varhaisissa piirrospätkissä Väiskin luonne oli vielä monella tapaa kehittymässä.

Väiskin ja Repen prototyypit olivat vielä 1930-luvulla hiomattomia ja hyvin kokeellisia, joten heidän persoonallisuuden kehittyessä heiltä hävitettiin kaikki turhat ominaisuudet pois. Kuitenkin Hardawayn mielestä Väiski-prototyypin nauru ja Repe-prototyypin ronski kiusanteko ja hulluus istuivat kuin nakutettu myöhemmin keksitylle Nakelle.

Naken sekä Väiskin ja Repen äänenä toimi yksi maailman tunnetuimmista ja parhaista ääninäyttelijöistä nimeltä Mel Blanc. Blanc keksi jo kouluaikoinaan hullunkurisen hekotusnaurun, josta paljon myöhemmin muodostui Nakke-hahmon tavaramerkki. Blanc toimi Naken äänen neljässä piirretyssä, jonka jälkeen hahmon äänenä ovat toimineet Ben Hardaway, Grace Stafford, Cherry Davis ja Billy West.


Walter Lantz (1989-1994)

LANTZIN STUDION EHDOTON YKKÖNEN

Naken suuri suosio Anselmi Panda-piirretyssä johti tietenkin hänen itse tähdittämään lyhytfilmisarjaan. Ensimmäinen Naken yksin tähdittämä lyhytfilmi oli nimeltään Nakke Nakuttaja (Woody Woodpecker,1941), jossa hahmon nimikin julkistettiin ensimmäistä kertaa. Nakke-piirretyjen pääohjaajat aina vuoteen 1951 saakka olivat Alex Lovy, James Culhane sekä enstinen Disney-veteraani Dick Lundy. Vuodesta 1951 vuoteen 1972 saakka Naken pääohjaajina toimivat Walter Lantz, Sid Marcus, Paul j. Smith sekä Disney-veteraani Jack Hannah. Piirrettyjen julkaisijana toimi Universal International/Pictures koko Nakke-sarjan ajan. Universal omistaa nykyisin Naken ja kumppaneiden oikeudet.

Naken ulkomuoto koki suuren muutoksen Shamus Culhane ohjaamassa lyhytfilmissä nimeltä The Barber of Seville (1944), jossa Nakesta tehtiin pyöreämpi, hampaaton, siistimpi ja virtaviivaisempi. Uuden Naken ulkonäön suunnittelivat Art Heinemann ja Emery Hawkins. Suurista ulkopuolen muutoksista huolimatta sen älyvapaa persoona säilytettiin.

Pian tämän jälkeen Nakke-sarjaan luotiin uusia hahmoja kuten ruotsalaisella murteella puhuva mursu nimeltä Valttu (Wally Warlus) piirrospätkässä The Beach Nut (1944) sekä sikaria polttava korppikotka nimeltä Pusse (Buzz Buzzard) piirrospätkässä Wet Blanket Policy (1948). Wet Blanket Policy oli myös ensimmäinen Nakke-piirretty, jossa soi The Woody Woodpecker Song. Piirretty sai musiikistaan Oscar-ehdokkuuden vuonna 1948. Naken rinnalla seikkailevat myöhemmissä piirretyissä  myös veljenpoika Heka (Knothead), veljentyttö Heta (Splinter) ja Gabby Gator.

Pusse Korppikotkan ensiesiintyminen lyhytfilmissä nimeltä Wet Blanket Policy (1948)


Varhaiset 1940-luvun Nakke-piirretyt olivat sarjan laadukkaimpia taiteellisesta näkökulmasta, koska Lantzin animaatiostudio kärsi myöhemmin finanssiongelmista. Lantz joutui jopa sulkemaan studionsa pariksi vuodeksi mutta sai avattua sen uudelleen 1950-luvun alussa. Naken uudeksi ääninäyttelijäksi vaihtui Walter Lantzin vaimo Grace Stafford, joka toimi Naken äänenä aina Bye, Bye, Blackboard (1972) piirrettyyn saakka. Vuonna 1972 Walter Lantz sulki studionsa lopullisesti. Nakke Nakuttaja-lyhytpiirrettyjä oli yli 30 vuoden aikana kertynyt huimat 195 kappaletta.

Nakesta on tehty myös kaksi TV-sarjaa:

Esikoinen oli The Woody Woodpecker Show, jota näytettiin ABC-kanavalla vuodesta 1957-1958. Puolen tunnin mittaisiin jaksoihin oli koottu parhaimpia Walter Lantz-yhtiön piirrettyjä vuosien saatosta, joissa esiintyivät mm. Nakke, Anselmi ja Ville Viluinen. Sarja näytettiin muutama vuosi sitten myös Suomen MTV3-kanavalla nimellä Nakke Nakuttaja.
Universal Animation Studios tuotti vuosien 1999-2002 aikana täysin uuden Nakke-sarjan nimeltä The New Woody Woodpecker Show. Nakke ja kumppanit seikkailevat sarjassa aivan uusissa jaksoissa. Sarjaa esitettiin amerikkalaisella Fox Kids-kanavalla ja se on nähty myös MTV3-kanavalla 2000-luvun alussa. 53-jaksoinen sarja sai hyvin eriäviä mielipiteitä faneilta ja kuulemma osa sarjan jaksoista jätettiin julkaisematta televisiossa sen huonon suosion takia.

Nakella oli Suomessa pitkään oma nimikkolehti vuodesta 1955 aina vuoteen 1994 saakka. Lehdessä seikkailivat Walter Lantz-yhtiön omistamien hahmojen lisäksi myös Warner Bros-yhtiön Looney Tunes-hahmot sekä Paul Terryn luomat Terrytoon-hahmot.

TIKAN MERKKIHETKET

  • The Woody Woodpecker Song  (Oscar-ehdokkuus, paras musiikki), 1948
  • Musical Moments from Chopin  (Oscar-ehdokas, vuoden paras lyhytpiirretty), 1947
  • Destination Moon, 1950 ( Naken ensimmäinen cameo live-action-elokuvassa)
  • Spook-a-Nanny, 1964 (TV-speciaali)
  • Who Framed Roger Rabbit ( cameo, 1988)
  • From the Earth to the Moon (TV miniseries) (1998, kohtaus)
Nakelle sekä hänen isälleen Walter Latzille on myönnetty oma tähti Hollywood Walk of Famella. Se on varmasti ollut hyvin oikeutettua sillä ovathan he tuoneet maailman ihmisille monta vatsanpohjassa tuntuvaa nauruhetkeä. Walter Lantz on legenda, joka elää ikuisesti hullun hauskojen piirrettyjensä kanssa nauravan tikkansa siivellä.

                    HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ NAKKE!


tiistai 28. syyskuuta 2010

Jogi-karhu -elokuvan toinen traileri on nyt julkaistu



Yogi Bear (2010) on yhdysvaltalainen komediaelokuva, jonka ovat tuottaneet Warner Bros ja De Line Pictures. Elokuva on tehty yhdistämällä CGI-tekniikkaa ja live-actionia. Elokuva tullaan julkaisemaan Yhdysvalloissa 3D-formaatilla 17.12.2010. Suomessa sen ensi-ilta on 28.1.2011.

Elokuva perustuu William Hannan (14.7.1910- 22.3.2001) ja Joseph Barberan ( 24.3.1911-18.12.2006 ) Jogi-Karhu animaatiosarjoihin ja elokuviin. Elokuvan on ohjannut Eric Brevic ja päärooleissa esiintyvät mm. Dan Aykroyd, Justin Timberlake, Tom Cavanagh ja Christine Taylor. Elokuva on ensimmäinen projekti, jossa alkuperäiset tekijät (Hanna tai Barbera) eivät ole mukana.

Viimeisin ja tähän mennessä ainut Jogi-karhu elokuva tehtiin vuonna 1964 nimeltä Hey There, It's Yogi Bear! ( Jogi-karhu Seikkailee).

Hanna ja Barbera tunnetaan myös Tom ja Jerry, Kiviset ja Soraset ja Jetsonit- piirrossarjoista. Heidän hahmonsa ovat aikaisemminkin esiintyneet live-action elokuvissa, kuten Kiviset ja Soraset elokuvissa The Flintstones (1994) ja The Flintstones in Viva Rock Vegas sekä Jetsonit tulevassa live-action elokuvassaan nimeltä The Jetsons (2012 ?).

Jogi-karhu-elokuvan Suomen ensi-ilta ei ole vielä tiedossa mutta olettaisin sen olevan vuoden 2011 alussa. Elokuvan kanssa tullaan julkaisemaan kolmas 3D-Maantiekiitäjä lyhytfilmi nimeltä Rabid Rider. Aikaisemmat kaksi lyhytfilmiä on esitetty Warnerin elokuvien Kissat ja koirat: Katti Katalan kosto ja Legend of the Guardians: The Owls of Ga'Hoole kanssa.

Katso uusi traileri täältä: http://www.youtube.com/watch?v=I6nW6WxEev4&feature=player_embedded

torstai 16. syyskuuta 2010

Kaupoissa nyt! - Lehdet, DVD:t ja Mangat




- Tänään julkaistaan Toy Story-lehden toinen numero.

-  Pan Vision julkaisee tänään Hayao Miyazakin uusimman elokuvan Ponyo Rantakalliolla (2008) Blu-ray- levynä. Ponyo on ensimmäinen Studio Ghiblin elokuva, joka julkaistaan Suomessa Blu-ray formaatilla.

- Punainen Jättiläinen julkaisee tänään Yotsuba&!- Mangan 9 osan.

- Viime perjantaina aloitettiin uusi Tom ja Jerry DVD-sarja Suomessa. DVD:itä julkaistiin yhteensä 7 kappaletta. Näistä mainittakoon mm.. Koulu loppuun Tom & Jerry ja Maailmanmestarit Tom & Jerry.

Nämä DVD:t eivät tarjoa mitään uutta, sillä ne koostuvat samoista lyhytpiirretyistä, jotka löytyvät  myös aikaisemmin Suomessa julkaistuista Tom ja Jerry DVD-sarjoista..

- Viime perjantaina julkaistiin myös Tom ja Jerry - Mahtijahdit, osa 5 DVD.